Elokuva-arvio: Isänmaallisesti herkistävää luontoelokuvaa

Luontosinfonia (Suomi, 2018). Ohjaus: Marko Röhr. Kesto: 75 min. Sallittu.

Teemu Liakka

Hirviemo ja vasa kuuluvat kauniin musiikin säestämän luontoelokuvan tähtiin.
Hirviemo ja vasa kuuluvat kauniin musiikin säestämän luontoelokuvan tähtiin.

Suomalaisen luontoelokuvan mestari Marko Röhr tuntuu aina — silloin kun ei ole tuottamassa kotimaisia elokuvia ja televisiosarjoja — tarttuvan tilaisuuteen painua suomalaiseen metsään tai veden pinnan alle oman intohimonsa pariin.

Hän on yhdessä kuvaaja Teemu Liakkan kanssa luonut suomalaisen luonnon ylistyslaulun. Kamera suunnataan kohti kansallisromanttisia maisemia, ja muun muassa joutsenet, karhut ja hirvet nousevat tarinan tähdiksi.

Elokuva nykii juuri oikeista sydänlangoista.

Nähdään klassista järvimaisemaa, uuden elämän kompurointia ja lumisia tuntureita. Eläimet vaihtelevat majesteetillisesta karhuemosta hauskasti luikertelevaan saukkoon. Röhrin tuntien pieneltä sukellusreissulta ei voida välttyä.

Tunteen kuohuilta on vaikea välttyä, kun Panu Aaltion Vantaan sinfoniaorkesterille, 40-hengen kuorolle ja solisti Johanna Kurkelalle säveltämä musiikki nousee. Aaltio, samoin kuin muu tekijäjoukko, oli myös huippusuosittujen Metsän tarinan ja Järven tarinan taustalla.

Säveltäjä Aaltio on saanut parhaan dokumenttielokuvan sävellyksen palkinnon vuonna sekä 2012 valmistuneesta dokumenttielokuvasta Metsän tarina että vuonna 2015 valmistuneesta dokumenttielokuvasta Järven tarina. Arvostetut palkinnot myönsi The International Film Music Critics Association (IFMCA).

Luontosinfonia on häpeilemättömän romanttinen Suomen luonnon esittelemisessä. Se nykii juuri oikeista sydänlangoista ja luo katsojaan ylpeyttä kauniista maisemistamme.

Usein kuvan täydellisyys, yhdessä eeppisen musiikin kanssa luo jopa turhan täydellisiä hetkiä. Liikutus voi muuttua huvitukseksi. Dramaattiset iskut voivat osua jopa liian napakymppiin.

Timo Alho

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Upeasti kuvattu. Musiikki.

Huonoa: Kaiken eeppisyys lipsahtaa pariin otteeseen jo liiallisuuden puolelle.

Erityistä: Röhrin muihin luontoelokuviin lukeutuvat Vedenalainen Islanti, Neljä elementtiä, Metsän tarina, Järven tarina ja Ailo — pienen poron suuri seikkailu.

Luetuimmat