Kesken kylmän sodan roihahtaa kohtalokas rakkaus —  Kimmo Lavaste kirjoitti Teatterimyllylle Rakkautta ja kylmää sotaa -musiikkinäytelmän, jossa vuonna 1984 tapahtuu Kallen jazzkellarissa kummia

Kimmo Lavaste kirjoitti Teatterimyllylle musiikkinäytelmän, jossa vuoden 1984 Savonlinnassa syttyy kaunis rakkaus kylmän sodan varjossa, oopperatunnelmissa.

Timo Seppäläinen

Lara Nurminen ja Paavo Hakulinen ovat virolainen Heli Tamm ja savonlinnaan muuttanut, Kallen Kellarin avannut Kalle Lindström Kimmo Lavasteen kirjoittamassa Rakkautta ja kylmää sotaa -musiikkinäytelmässä. Teatterimyllyn ensi-ilta on perjantaina.
Lara Nurminen ja Paavo Hakulinen ovat virolainen Heli Tamm ja savonlinnaan muuttanut, Kallen Kellarin avannut Kalle Lindström Kimmo Lavasteen kirjoittamassa Rakkautta ja kylmää sotaa -musiikkinäytelmässä. Teatterimyllyn ensi-ilta on perjantaina.

Vuosi 1984: Yhdysvallat sijoittaa ydinkärkiä Eurooppaan, Afganistanissa soditaan, Suomessa presidenttinä on Mauno Koivisto, pääministerinä Kalevi Sorsa. Savonlinnassa saa kantaesityksen Aulis Sallisen Kuningas lähtee Ranskaan.

Ja Savonlinnassa jazzklubi Kallen Kellaria pitävä Kalle Lindström tapaa Olavinlinnan Laulusilta-tapahtumaan tulleen, salaperäisen virolaiskaunottaren.

Timo Seppäläinen

Tapio Nenonen esittää epävirallista Kallen kallerin talkkaria, joka ei todellakaan pidä musiikista, ei varsinkaan oopperasta ja on valmis heittämään vaikka pasuunan romukeräykseen.
Tapio Nenonen esittää epävirallista Kallen kallerin talkkaria, joka ei todellakaan pidä musiikista, ei varsinkaan oopperasta ja on valmis heittämään vaikka pasuunan romukeräykseen.

Hetkinen. Jazzklubi?

— No eihän sellaista tietenkään ollut. Mutta nyt se on, tässä näytelmässä. Klubi muistuttaa kovasti nykyistä Kulttuurikellaria, hymyilee Kimmo Lavaste, joka on kirjoittanut ja ohjannut Teatterimyllyn tämän syksyn uutuuden, musiikkinäytelmän Rakkautta ja kylmää sotaa.

Tapahtuma-aika on 1984 siksi, että juuri silloin tuli jonkin verran yli kolmikymppinen Kimmo Lavaste Savonlinnaan teatterinjohtajaksi.

— Sattuu niin, että näytelmän keskushenkilö Kalle on samanikäinen kuin minä silloin. Vielä täynnä energiaa ja elämäniloa, muttei ihan nuorukainen enää. Savonlinnan kesä näyttää upealta.

— Kuningas lähtee Ranskaan on minulle edelleen rakkain ja hienoin ooppera, jota Olavinlinnassa on esitetty. Niinpä näytelmä on omistettu tälle oopperalle, yrittää olla jonkinlainen kunnianosoitus sille, sanoo Lavaste.

Mutta näytelmässä pitää tietenkin olla myös henkilö, joka vihaa oopperaa yli kaiken, sellainen sepporäty-tyyppi. Hän on talkkari Seppo Tavi, jota esittää Tapio Nenonen.

Näytelmä syntyi, koska Teatterimylly pyysi Lavastetta ohjaamaan.

— Lupasin tulla, jos saisin itse myös kirjoittaa näytelmän. Näin tehtiin, ja teksti alkoi syntyä keväällä, kesällä viimeistelin sen Kerimäen mökillä. Tärkeä lähtökohta oli myös esityspaikka, Kulttuurikellari, joka esittää näytelmässä Kallen kellaria.

— Kirjoitusta auttoi se, että olin jo etukäteen miettinyt, kuka tekisi minkäkin roolin, kertoo Lavaste.

Kallen roolissa nähdään Paavo Hakulinen, joka tunnetaan myös taitavana laulajana. Heli Tammin, virolaiskaunottaren roolissa on Laura Nurminen.

— Tämä on näiden kahden, suomalaisen Kallen ja virolaisen Helin, rakkaustarina, joka kehkeytyy linnassa pidettävän suomalais-virolaisen Sävelsillan ympärillä. Tapahtuma tuo Savonlinnaan virolaisia taiteilijoita, mutta myös KGB:n ja Supon väkeä. Yksityisten ihmisten elämä ja maailmanpolitiikka yhdistyvät.

— Näytelmän nimi jo kertoo, mistä on kyse: on kahtia jakautunut Eurooppa, rautaesirippu ja kaikki se, mitä nykyään on ehkä nuorten vaikea hahmottaa.

Kylmä sota ulottuu tässä näytelmässä Savonlinnaan saakka. Virolaisten esiliinana on Tatjana, agentti, joka vahtii ja tarkkailee.

— Nämä ”esiliinat” kuuluivat aina neuvostovieraiden delegaatioihin, sehän oli normaalia, muistelee Lavaste.

Muuten, vuonna 1984 venäläinen huippuviulisti Viktoria Mullova loikkaa länteen Suomen kautta. Onkohan tämä tapahtuma vaikuttanut näytelmän juoneen?

Kimmo Lavaste hymyilee ovelasti eikä vastaa suoraan.

Kaikki näytelmän kohtaukset tapahtuvat Kallen Kellarissa. Paikalla on myös näytelmän Kallen värväämä orkesteri.

— Ajattelin, että koska näytelmä esitetään täällä Kellarissa, joka ei ole varsinainen teatteritila vaan musiikkiklubi, niin olkoon se sitä myös näytelmässä. Kaikkien henkilöiden tekemiset liittyvät klubiin, Sävelsilta-tapahtumaan ja musiikkiin.

— Näin saatiin mukaan luontevasti lauluja, joita on läpi esityksen. Ne ovat enimmäkseen jazz-klassikoita, jotka suuri osa varmasti tuntee. On pari poikkeusta, kuten yksi Merikannon laulu sekä Leonard Cohenin  Dancing to the end of love, joka ilmestyi 1984.

Tarinaa siivittää 15 kappaletta, esimerkiksi Stardust, Strangers in the night tai Bye bye Blackbird

. Kappaleet on valinnut Pirkko Forssell, joka myös toimii viisihenkisen orkesterin johtajana.

Soittajina ovat lisäksi Teemu Nikali, kosketinsoitin, Timo Tuominen, klarinetti ja saksofoni, Markus Paavilainen, basso ja Seppo Tiihonen, rummut.

— Teatterimyllyn harrastajissa on todella hyviä laulajia, joten musiikki on tässä näytelmässä tärkeää, sanoo Lavaste.

Tärkeimmissä laulurooleissa ovat Hakulisen ja Nurmisen lisäksi Marjo Välimäki, joka on Aigi Tamm, virolainen laulajatar, ja Maarit Honkanen, jonka hahmo on suomalainen viihdetaiteilija Marjatta Koivistoinen. Muut näyttelijät ovat Tapio Nenonen, Antti Tolvanen ja Tanja Nikola.

— Harjoituksissa on muisteltu 80-luvun alkupuolta ja sen ajan muotia. Oliko vielä silloin jotain ihmeellistä vai miltä ihmiset oikein näyttivätkään? Kapea kravatti taisi tulla niihin aikoihin, hymyilee Lavaste.

Hän muistuttaa, että näytelmän henkilöt ja tapahtumat ovat puhtaasti mielikuvitusta. Mitään tällaista ei ole tapahtunut. Paitsi nyt, Kulttuurikellarin lavalla.

Kimmo Lavaste: Rakkautta ja kylmää sotaa. Musiikkinäytelmä, kantaesitys 15.11. Kulttuurikellarissa. Teatterimylly. Esityksiä 6.2. saakka.

Uusimmat uutiset