Rakuunasoittokunnan kersantti Annika Toivonen kokee armeijan yhä miehiseksi organisaatioksi – "Välillä huomaa, että ihmiset tuijottaa kuin olisin outolintu"

Satakunnan kasvatti on ajautunut pianosta saksofoniin ja lännestä itään. Ei Annika Toivosen pitänyt armeijaakaan käydä, mutta niin vain hän ajautui laivaston soittokunnasta töihin Rakuunasoittokuntaan Etelä-Karjalaan.

Anu Kiljunen

Länsi-Suomessa varttunut Annika Toivonen yllättyi, että juna tuo Helsingistä Lappeenrantaan kahdessa tunnissa. Hän piti Lappeenrannan sijaintia aiemmin todella kaukana kaikkialta.
Länsi-Suomessa varttunut Annika Toivonen yllättyi, että juna tuo Helsingistä Lappeenrantaan kahdessa tunnissa. Hän piti Lappeenrannan sijaintia aiemmin todella kaukana kaikkialta.

Jos Annika Toivonen olisi lapsena päässyt musiikkiopistoon haluamaansa piano-opetukseen, olisi hänen elämänsä kulkenut eri polkuja.

Ainakaan hänen pääinstrumenttinsa ei olisi saksofoni. Todennäköisesti hän ei olisi käynyt armeijaa eikä päätynyt Lappeenrantaan Rakuunasoittokuntaan töihin saksofonistiksi.

– Hain musiikkiopistoon pianoon, mutta paikat meni, koska se on suosittu soitin. Joku opistolta ehdotti, että mites saksofoni, siihen pääsis.

Toivonen vastasi esitettyyn kysymykseen epäröivän myönteisesti. Eihän hän edes tiennyt silloin, mikä saksofoni on.

– Jälkeenpäin katsottuna on onni, että aloin soittaa saksofonia. En varmasti olisi muuten päässyt tällaisiin paikkoihin soittamaan. Piano on aika yksinäinen soitin.

Toiset kutsuvat sitä sattumaksi. Joku uskoo kohtaloon. Toivosen tarinassa toistuu ajautua-verbi.

Työllisyysnäkymät johdattavat armeijan harmaisiin

Ensikosketuksen sotilasmusiikin maailman Annika Toivonen sai opiskeluvuosinaan Tampereen ammattikorkeakoulussa. Hän pääsi vuonna 2013 keikalle jo kuopatun Satakunnan sotilassoittokunnan kanssa Niinisaloon.

– Se oli ensimmäinen työkeikkani ammattilaisena, ja juuri ennen kuin soittokunta lakkautettiin.

Siitä se idea lähti niin sanotusti kypsymään, vaikka Toivonen ei ollut edes ajatellut armeijan käymistä. Keikasta jäi hyvät fiilikset, ja homma vaikutti hauskalta. Hän tajusi, että orkesterisoitto on todella kivaa.

– Opetustyötä lukuun ottamatta saksofonilla ei saa vakipaikkoja mistään muualta kuin sotilassoittokunnista. Päätin mennä armeijaan, jos on mahdollisuus päästä töihin.

Valmistuttuaan Tampereelta musiikkipedagogiksi ja saksofonin soittajaksi matka jatkui suoraan puolustusvoimien varusmiessoittokuntaan, jossa Toivonen kävi naisten vapaaehtoisen asepalveluksen.

– Vuosi vierähti, koska kävin aliupseerikurssin samalla. Minulla kävi hyvä tuuri: kun armeija loppui, pääsin laivaston soittokuntaan Turkuun sijaiseksi.

Anu Kiljunen

Annika Toivonen on ollut saksofonisti Rakuunasoittokunnassa lokakuusta 2017 alkaen.
Annika Toivonen on ollut saksofonisti Rakuunasoittokunnassa lokakuusta 2017 alkaen.

Lappeenranta on yllättävän lähellä

Inttivuottaan Toivonen ei hehkuta pelkästään vaaleanpunaisten lasien läpi. Aika kultaa muistoja, mutta kaikkinensa hän pitää kokemusta hyvänä.

– En voi sanoa, että vuosi meni helposti. Mutta raskaista puolista huolimatta intti oli mukava käydä.

Ennen kaikkea mieleen on jäänyt varusmiessoittokunnan hyvä ryhmähenki. Soittokunta on erikoisjoukko, johon haetaan.

– Kun samanhenkiset ja motivoituneet ihmiset laitetaan kekoon, ihmiset hitsautuvat yhteen.

Hyvän tuurin ja ennalta arvaamattoman ajautumisen voittokulku jatkui, kun Toivosen työsopimus Turussa päättyi keväällä 2017. Jo saman vuoden syksyksi avautui sijaisuus haettavaksi Rakuunasoittokuntaan.

– En kuunaan ajatellut, että Lappeenrannasta itseni löytäisin. Kun on Länsi-Suomesta kotoisin, tuntui että kaupunki on hirmu kaukana kaikesta.

Yllätys oli melkoinen, kun VR:n matkahaku kertoi, että Helsingistä Lappeenrantaan pääsee kahdessa tunnissa.

– Sehän on todella lähellä. Laitoin paperit hakuun, pääsin ja täällä ollaan edelleen, Toivonen naurahtaa.

Soittokunta on omanlainen maailmansa

Rakuunasoittokunnassa on 34 muusikkoa, joista naisia on viisi. Toivonen kertoo, että edelleen puolustusvoimat mielletään miehiseksi organisaatioksi

– Välillä huomaa, että ihmiset tuijottaa kuin olisin outolintu. Vaikka kuvittelisi, että massaan sulautuisi, koska kaikilla on samat vaatteet.

Vaikka soittokunnassa muusikon ydinosaamisalaa on soittaminen, kuten muusikon ammatissa missä tahansa, on armeija ympäristönä omanlaisensa.

– Se näkyy vaatteissa ja selkeässä hierarkiassa, vaikka tavallaan ollaan tasainen porukka. Soittajat eivät keskenään puhuttele toisiaan, mutta päällikkö on päällikkö ja hänen käskiessä tehdään.

Lisäksi armeija näkyy työpaikalla, koska ympärillä on muita sotilaita. Pääsyvaatimukset, keikkapaikat ja takahuonetarjoilut poikkeavat myös monen muun kollegan vastaavista.

– Psykologisten testien suorittamisen lisäksi pitää juosta Cooperin testissä 2 000 metriä, koska kyseessä on sotilasvirka.

Normaalia sotilassoittajan arkea on Toivosen mukaan hankala kuvata. Välillä on harjoituspäiviä, jolloin harjoitellaan tulevaa keikkaa varten. Välillä taas on yksityisharjoituspäiviä, jotka on pyhitetty oman soittimen harjoitteluun. Liikuntaa saa työaikana harrastaa kaksi tuntia omien aikataulujen sen salliessa.

– Lisäksi monella oman tehtävän ohella olevia tehtäviä, kuten minulla somevastaavana toimiminen.

Anu Kiljunen

Annika Toivonen on kotiutunut Etelä-Karjalaan mainiosti. Hän kokee, että ihmiset ovat täällä avoimempia ja lämpimämpiä kuin Satakunnassa.
Annika Toivonen on kotiutunut Etelä-Karjalaan mainiosti. Hän kokee, että ihmiset ovat täällä avoimempia ja lämpimämpiä kuin Satakunnassa.

Lämpimien ihmisten maakunta

Ei liene enää tässä kohtaa tarinaa yllätys, että Toivonen on nimenomaan ajautunut somevastaavaksi. Kun hän aloitti työt Rakuunasoittokunnassa, häntä pyydettiin mukaan mediatiimiin.

– Opettelin työtä, mutta minulla ei ollut vastuualueita. Kun edellinen somevastaava jäi opintovapaalle, siirryin luonnollisesti hänen paikalleen.

Työssään hän tuottaa yhdessä mediavarusmiesten kanssa sisältöjä niin Instagramiin, Facebookin kuin Youtubeenkin. Työ toimii myös vastapainona soittamiselle.

– Olen luova ihminen, ja minusta tässä työssä on mukava käyttää omaa luovuuttaan. Sisältöjen suunnittelu on vapaata ja mielenkiintoista.

Parin sijaisuuden jälkeen Toivonen saksofoneineen on saanut Lappeenrannasta määräaikaisen sopimuksen.

– Olen viihtynyt täällä erittäin hyvin. Ihmiset ovat lämpimiä ja auttavaisia verrattuna Satakuntaan. Ihmiset ovat avoimempia, ja se on tarttunut minuunkin.

Sotilassoittajien virat ovat yleensä alkuun määräaikaisia, mutta kouluttautumalla ja työvuosia keräämällä on mahdollisuus päästä vakivirkoihin käsiksi. Se on Toivosella vielä edessä, mutta tällä hetkellä hän ei mieti ylennyksiä tai uravaihtoehtoja.

– Tällä hetkellä tykkään tästä, saan soittaa sekä marssimusiikkia että konserteissa laajalla skaalalla klassisempaa musiikkia ja viihdeohjelmistoa.

Annika Toivonen

Syntynyt Eurajoella 1992.

Varttunut Eurassa.

Käynyt Kaustisen musiikkilukion ja valmistunut Tampereen AMK:sta musiikkipedagogiksi ja saksofonin soittajaksi.

Käynyt armeijan 1/16 saapumiserässä puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa Parolannummella.

2017 tammikuusta toukokuuhun laivaston soittokunnassa Turussa.

Rakuunasoittokunnassa lokakuusta 2017 alkaen.

Soittaa vapaa-ajallaan lisäksi klarinettia kvintetissä.

Musiikkimaku ulottuu klassisesta vanhoihin humppiin ja progeen.

On sotilasarvoltaan kersantti.

Kommentoidut