Visualisti ulkoiluttaa pölypalloa

Visualisti tuo väriä ja iloa maailmaan. Töitä on kaunis katsella, mutta ei siinä kaikki. Visualisti myy ja työllistää.

Timo Seppäläinen

Kerran kun Matti Vaskelainen ja Jukka Rintala ulkoiluttivat venäjänbolonka Didiä, joku huusi, että katso nuo ulkoiluttaa pölypalloa!
Kerran kun Matti Vaskelainen ja Jukka Rintala ulkoiluttivat venäjänbolonka Didiä, joku huusi, että katso nuo ulkoiluttaa pölypalloa!


Visualistin työ ei ole mitään turhuutta, vaan brändin rakentamista, muista erottautumista ja myynnin edistämistä.
— Huomio, mielenkiinto, ostohalu, ostopäätös, luettelee visualisti Matti Vaskelainen kaupan ja ostamisen lainalaisuuksia.
Vaskelainen on ollut 40 vuotta somistajana, stailistina ja visualistina. Vaskelainen tietää katseen voiman.
Vaskelaisella on ollut työntäyteinen kesä. Jukka Rintalalla on retrospektiivinen näyttely Didrichsenin taidemuseossa, jota Vaskelainen on ollut mukana suunnittelemassa ja rakentamassa. Jukka Rintalalla on myyntinäyttely myös Savonlinnassa ja Naantalissa.

Matti Vaskelainen on kotoisin Pieksämäeltä. Savonlinna on tuttu ja rakas paikka jo lapsuudesta. Koska Pieksämäellä ei ollut Vaskelaisen lapsuudessa silmälääkäriä, perhe kävi Savonlinnassa.
— Kun voitin piirustuskilpailun 7-8-vuotiaana, siinä oli palkintona matka lättähatulla Savonlinnaan ja käynti Olavinlinnassa.
Pieksämäelle tuli kauppa nimeltä Centrum. Pikkupojasta oli käsittämätöntä, kun siellä kävi missejä ja julkkiksia.
— Anita Hirvonen lauloi siellä ja me pojat olimme siellä kuuntelemassa eturivissä. Minulla oli pipo päässä. No, Anita Hirvonen otti sen pipon mun päästä ja heilutteli sitä, kun lauloi ja mua hävetti. Siinä mun pipossa oli nimittäin reikä.
Vaskelainen oli hyvin tarkka jo silloin.
— Aina mä katson, että missä olisi parantamisen varaa. Kotonakin on astianpesuaineet erivärisissä lasipulloissa. Ei mitään rumia muovipulloja mun keittiöön.

Vaikka Vaskelainen juhli 60-vuotispäiviään ihan äsken, hänellä ei ole pienintäkään aikomusta jäädä eläkkeelle. Miehellä on poikamaista pilkettä silmäkulmassa, hän on hauska, lämmin ja rento sekä pulppuaa uusia ideoita.
— Olen suunnittelemassa joulutapahtumaa, jossa on luomutuottajien lähiruokaa. Kerään kristallikannuja ja Eija Porkolan tekemiä Tyynelän tonttuja. Niitä voisi käyttää projektissa.
Nyt 60-vuotiaana voi katsoa vähän taaksepäinkin.
— Vuonna 1990 teimme amerikkalaisen muotilehden Harper's Bazaarin kanssa yhteistyötä. Teimme monta projektia Washingtonissa, esimerkiksi aids-projektin sekä projektin kadonneiden lasten puolesta. Olisimme voineet jäädä sinne töihin, mutta missä välissä olisi ehtinyt, kun Suomessa oli niin paljon töitä ja tilauksia.
Hyvin on mennyt näinkin.

Minna-Liisa Riestola