Kirja-arvio: Lääkäri Ilkka Taipale on aina heikomman puolella — mielisairaalamuistelmat ovat hupaisaa luettavaa

Ilkka Taipale: Mielisairaalassa. Lääkärin muistelmat. 396 s., Into 2018.

Kirja-arvio: Lääkäri Ilkka Taipale on aina heikomman puolella — mielisairaalamuistelmat ovat hupaisaa luettavaa

Ihme mies tämä Ilkka Taipale (s. 1942). Ikuinen radikaali ja oman totuuden puhuja, joka ei kuvia kumarra, vaan uskaltaa heittäytyä täysillä oikeiksi katsomiensa asioiden puolustajaksi.

Hänestä ovat saaneet äänitorven monet sellaiset, jotka jäävät muuten pimentoon — mielisairaat, vangit, alkoholistit, totaalisesti syrjäytyneet.

Taipale pitää heikompien puolta, vaikka omaa päätään seinään totaalisesti lyöden, kun ei moraaliltaan muutakaan voi. Pakko on puhua, pakko sanoa ääneen, kun näkee, miten avuton jätetään apua vaille ja heikompaa ei kukaan puolusta.

Toki Taipaleen maailmankuvasta voi aistia yhden lajin hurmahenkisyyttä, mutta ihailla sitä myös täytyy, niin aidon rehellistä on asettuminen heikompien puolelle.

Tekstiä on tosi hauska lukea, vaikka aiheet ovat vakavia ja jopa kauheita.

Taipaleen kirja, lääkärin muistelmat, ei totisesti ole perinteinen muistelmakirja. Se on pikemminkin pamfletti, vahva julistus maamme sosiaalipolitiikan ja etenkin mielenterveyshoitojen uudistamisen puolesta — pitäisi keskittyä ihmiseen ja tämän yksilölliseen hoitamiseen.

Taipalehan on peijooni kertomaan ja kirjoittamaan: Tekstiä on tosi hauska lukea, vaikka aiheet ovat vakavia ja jopa kauheita. Taipale ironisoi, on älykkäästi ilkeä ja räävitön.

Tekstin kielikuvat ja kerronta ovat huikeita, joskin osittain jumiudutaan hallintohimmeleiden syvyyksiin, jolloin teksti puuroutuu.

Taipale on ollut mukana noin miljoonassa projektissa, karrikoidusti sanoen. Miehessä riittää virtaa. Se on paikoin jopa uuvuttavaa luettavaa, vaikka uutteruutta on pakko ihailla.

Valitettavasti kirja on myös dokumentaatio jatkuvien säästöjen ja supistusten vaikutuksista. Niitäkin tämä Don Quijote toki vastusti, minkä ikinä kykeni, mutta byrokratia vei usein harmillisesti voiton.

Makoisa kirja, mehevä muistelu, valloittava tyyppi.

Hyvää: Autenttinen kuvaus mielensairaiden elämästä ja hoidosta.
Huonoa: Paikoitellen teksti poukkoilee liiaksi ja hosuu asiasta toiseen.
Erityistä: Kansikuvassa Ilkka Taipale istuu Kellokosken sairaalan ikkunalla potilaskalsarit jalassaan. Ystävät tekivät Ilkasta tämän vaimolle Vappu Taipaleelle oman poikakalenterin.