Nuortenkirja kuvaa Savonlinnan syksyn 1917 tapahtumia 13-vuotiaan näkökulmasta — kirja pohjautuu kirjailijan Savonlinnan poikalyseossa opiskelleen isän muistelmiin

Laila Kohonen on kirjoittanut isänsä muistelmien pohjalta Miehuuskoe 1917 -teoksen. Kirjailijasta on tärkeää, että lapset tietävät historiasta.

Kirjailija Laila Kohosen Miehuuskoe 1917 (Otava 2017) on nuorille suunnattu historiallinen romaani. Kirja kuvaa Savonlinnan syksyn 1917 tapahtumia 13-vuotiaan Vilhon näkökulmasta.

Teoksen tapahtumat pohjautuvat Kohosen isän kokemuksiin. Syksyllä 1917 isä kävi Savonlinnassa poikalyseota. Kohosen mukaan kirjan tapahtumat ovat isän muistelmista, henkilöt omasta päästä.

— Kun isäni pääsi eläkkeelle, hän kirjoitti elämäkertansa muistiin. Lukiessani elämäkertaa Savonlinnan tapahtumat tekivät minuun suuren vaikutuksen. Kaikilla kaupungeilla ei ole sellaista menneisyyttä kuin Savonlinnalla itsenäistymisen aikaan.

Isän muistelmissa on jännittäviä sattumuksia, ja niissä vilahtelee punakaartilaisia, suojeluskuntalaisia sekä venäläisiä sotilaita. Tälle pohjalle kirjan tarina on ollut helppo rakentaa.

— Olen aina yrittänyt tehdä kirjoja, joissa on mukana jännitystä. Tässä sitä on luonnostaan, eikä sitä ole täytynyt erikseen keksiä.

Kohonen kertoo, miten Savonlinnassa oli tuolloin levotonta. Kirjan marraskuista yleislakkoa käsittelevä kohta on suoraan isän muistelmista.

— Muistelmissaan isäni kuvasi, miten lyseon ovella oli lakkovahdit, mutta oppilaat päättivät mennä väkisin kouluun. He kerääntyivät aidan luokse ja isommat pojat auttoivat pienempiä aidan yli. Sitten he juoksivat kauheaa vauhtia, järjestäytyivät eteisessä ja marssivat luokkiin aamuhartauteen. Opettajia ei ollut paikalla ollenkaan. Lopulta rehtori tuli ja sanoi, että teidän on alistuttava yleislakkoon.

Levottomuuksia aiheutti myös se, että poliisit oli pistetty pois viralta. Järjestyksenpitovastuun olivat ottaneet punakaarti ja suojeluskunta.

— Lopulta Savonlinnaan saapuneet venäläiset alkoivat vangita suojeluskuntalaisia. Perheet eivät tienneet mitä isille ja pojille oli tapahtunut. Siksi lukiolaispojat, isäni mukaan lukien, rupesivat vahtimaan, ketä viedään. He veivät sitten sanan vangitun kotiin. Kun isäni oli vahtivuorossa, venäläissotilaan käsi tarttui häntä olkapäähän ja vei hänet putkaan.

Kohosen isä oli putkassa Suomen itsenäistymiseen asti, jolloin vangit päästettiin vapaiksi. Myöhemmin hän osallistui vuoden 1918 -sotaan.

— Hänelle se oli vapaussota. Isäni oli isänmaallinen, mutta ei vauhko. Sodassa molemmilla puolilla oli ihmisiä, jotka olivat unohtaneet ihmisyyden. Isäni korosti aina ihmisten tasa-arvoisuutta ja heikommista huolehtimista.

Opettajana elämäntyönsä tehneelle Kohoselle on tärkeää, että nuoret tietävät historiasta. Siksi hän halusi tehdä isänsä muistelmien pohjalta kirjan.

— Tämä kirja on tarkoitettu vähän päälle 10-vuotiaille, jotka alkavat koulussa lukemaan historiaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että lasten täytyy tietää menneisyydestä.

Osallistu keskusteluun

Itä-Savo