Elokuva-arvio: Ghost in the shell

Vuoden 1995 anime-klassikko Ghost in the Shell - aaveääni oli osaltaan tuomassa japanilaista populaarikulttuuria länsimaiseen valtavirtaan.

Paramount Pictures

Scarlett Johansson näyttelee mangasta ja animesta tuttua Majoria, kybergeneettistä erikoissotilasta.
Scarlett Johansson näyttelee mangasta ja animesta tuttua Majoria, kybergeneettistä erikoissotilasta.

Pohdiskelua virtanappulalla

Ghost in the Shell (Yhdysvallat, 2017). Ohjaus: Rupert Sanders. Käsikirjoitus: Jamie Moss ja William Wheeler perustuen Masamune Shirow’n mangaan. Rooleissa: Scarlett Johansson, Pilou Asbæk, Takeshi Kitano, Juliette Binoche, Michael Pitt, Chin Han, Lasarus Ratuere, Danusia Samal, Yutaka Izumihara. Kesto: 107 min. K—12.

Vuoden 1995 anime-klassikko Ghost in the Shell - aaveääni oli osaltaan tuomassa japanilaista populaarikulttuuria länsimaiseen valtavirtaan. Huhut amerikkalaisesta elokuvaversiosta alkoivat nopeasti. Toteutumisessa otti aikansa. Elokuvatekniikka on nyt päässyt tasolle jossa korkealentoisen animen visuaalisuus voidaan rakentaa uudelleen sen ansaitsemalla kaliiperilla.
Alkuperäisen animen ohjaajaa Mamoru Oshiita eivät kuitenkaan kiinnostaneet vain nätit kuvat ja suuret toimintakohtaukset. Elokuva ja varsinkin sen filosofian esseetä muistuttava jatko-osa halusivat tutkia ihmisen mieltä. Japanilaiset teokset pursuavat symboliikkaa ja haastoivat tulkitsemaan. Hollywoodin serkku ymmärtää konseptin mutta pyyhältää vauhdilla oivalluksien ohi.

Tarina sijoittuu lähitulevaisuuteen.
Scarlett Johansson on Major, kybergeneettisesti uudelleen rakennettu sotilas. Hän on ensimmäinen luokkaansa. Major työskentelee poliisiyksikössä jonka erikoisuuksiin kuuluu uudenlaista terrorismia vastaan taisteleminen. Teknologisten implanttien kautta hakkerit pystyvät nyt ottamaan haltuunsa ihmiskehoja. Tutkinta vie Majorin ja kolleegat syvälle kyberhakkereiden alamaailmaan, josta löytyy myös palasia Majorin unohdetusta alkuperästä.
Elokuva juhlii häikäisevällä kuvastolla. Kyseessä on kuin upea musiikkivideo, jossa kaikki on stailattu ja synkronoitu pienintä yksityiskohtaa myöten. Silmäkarkkiin valitettavasti kyllästyy jos kiiltävien pintojen alta ei aisti kiehtovia hyvään tieteisfiktioon kuuluvia alitajunnan pyörteitä.

Johansson tekee mainion roolisuorituksen, vaikka pääsee kunnolla roolihahmonsa ytimeen melko myöhään. Valkopesusta syytetty näyttelijävalinta ei pistä silmään etnisesti epämääräisessä tulevaisuudenvisiossa.
Sivurooleissa herkuttelevat näyttelijät ottavat kaiken irti erikoisista hahmoistaan. Valitettavasti pahiksena esittäytyvä, Michael Pittin tehosteilla koristeltu hahmo on kokonaisuutena hieman liikaa.
Ohjaaja Rupert Sanders osaa luoda komeita kuvia ja uusii hienosti alkuperäisen animen muistettavimpia kohtauksia, mutta se ei aivan riitä. Ghost in the Shell on vauhdikas kyberpunk-elokuva jossa juonen syvälliset osaset jäävät vain alaviitteiksi sarjakuvamaiseen kerrontaan. | Timo Alho

* * *

Hyvää: Tyylikäs.
Huonoa: Pinnallinen.
Erityistä: Masamune Shirow’n vuosina 1989-1991 ilmestynyt manga on kääntynyt aiemmin anime-elokuviksi ja -sarjoiksi ja videopeleiksi. Se sai myöhemmin jatkosarjan Man/Machine Interface.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.