Ihmenainen pelastaa orkesterin — Minna Raassina astuu rohkeasti vaativan urkukonserton solistiksi vain runsaan viikon varoitusajalla!

Kun Minna Raassina sai viime viikon torstaina viestin orkesterin intendentti Ilkka Vesiojalta, hän mietti hetken ja vastasi sitten: Mikäpäs siinä. Niin hän lupautui orkesterin solistiksi konserttiin, jonka alkuperäinen solisti oli perunut. Aikaa oli vain runsas viikko. Sunnuntaina kuullaanSavonlinnassa ja Juvalla, kuinka Raassina saa urut soimaan.

Tuija Pauhu

Savonlinnan seurakunnan johtaja kanttori Minna Raassina (oik.) ja kapellimestari Erkki Lasonpalo miettivät perjantaina Rheinbergerin jyhkeän urkukonserton tulkintoja Savonlinnan Tuomiokirkon hienojen urkujen äärellä. — Pitää nostaa hattu Minnalle. Tällaisen teoksen saaminen esityskuntoon lyhyessä ajassa on vaativa juttu. Tämä on mahtava teos, suurta pauhua, sanoo Lasonpalo.
Savonlinnan seurakunnan johtaja kanttori Minna Raassina (oik.) ja kapellimestari Erkki Lasonpalo miettivät perjantaina Rheinbergerin jyhkeän urkukonserton tulkintoja Savonlinnan Tuomiokirkon hienojen urkujen äärellä. — Pitää nostaa hattu Minnalle. Tällaisen teoksen saaminen esityskuntoon lyhyessä ajassa on vaativa juttu. Tämä on mahtava teos, suurta pauhua, sanoo Lasonpalo.

Minna Raassina on rauhallinen. Se on ihme. Joku toinen saattaisi olla hermostunut ja kauhuissaan.

Hän sai suuren urkukonserton ja toisen, itselleen täysin tuntemattoman teoksen solistitehtävän runsaan viikon varoitusajalla.

Savonlinnan orkesterin sunnuntaisten konserttien solistina Juvalla ja Savonlinnassa piti olla Suomen tämän hetken tunnetuin nuori, kansainvälistä uraa tekevä Petur Sakari.

Mutta sitten tapahtui jotain.

Intendentti Ilkka Vesioja vietti syyslomaa Las Palmasissa. Viikko sitten torstaina tuli työpuhelimeen viesti.

— Petur Sakarilta tuli hätääntynyt tieto, että nyt on niin paha tilanne hänellä, ettei voi tulla solistiksi Savonlinnaan eikä vähään aikaan muuallekaan. Syyt olivat painavat.

— Aloin heti miettiä ratkaisua. Mielessä kävi muutama tunnettu urkurinimi, mutta muistin takaraivossa, että orkesteri oli soittanut saman Rheinbergerin urkukonserton 2011 Minna Raassinan kanssa.

Raassinalla oli jo valmiiksi kädet täynnä töitä. Hän on Savonlinnan seurakunnan johtaja kanttori, ja vastuussa Kirkkomusiikkiviikosta, jonka ohjelmaan myös orkesterin konsertti kuuluu.


— Minun piti nopeasti ilmoittaa Minnalle tilanteesta. Samalla uskalsin kysyä, voisiko hän tulla solistiksi. Aika nopeasti Minna vastasi: No, mikäpäs siinä.

Rheinbergerin g-molliurkukonsertto ei ole mikään pikkupluraus. Partituuri, josta urkuri soittaa, on 63 sivuinen.

— Se ei ole varsinainen virtuoositeos, vaan kiitollista soitettavaa: valtavaa sävelvyöryä, suuria tunteita ja urkujylyä, mutta myös ihanaa hempeyttä, kuvailee Raassina.

— En ole soittanut teosta vuoden 2011 jälkeen. Nyt oli aikaa runsas viikko, mutta kyllä minä sain sen sormiin — ja jalkoihin, niillähän me urkurit myös soitamme.

Raassina uskalsi ottaa haasteen vastaan myös siksi, että konserton edellinen esitys oli ollut niin onnistunut ja yleisö oli kiitellyt paljon.

— Se hyvä muisto rohkaisi. Muistan, että jopa Olli Tuunanen sanoi konsertin jälkeen: Huikea, nauraa Raassina.

Viikonlopun pakkaset tekivät tepposet: Tuomiokirkon urkujen herkkä puukoneisto kuivui, ja Raassina joutui ruuvaamaan pieniä nahkaruuveja urkujen sisällä tiukammalle. Muuten ääni olisi epäpuhdas.

— Siihen meni useita tunteja— ja nyt onkin kosteaa. Saa nähdä, miten se vaikuttaa. Urut on mekaaninen soitin, suuri, mutta täynnä hyvin pieniä ja herkkiä puuosia.

— Suuri aika on mennyt myös rekisteröintiin eli siihen, että suunnittelen ja kokeilen, millä rekisterillä mikäkin kohta teoksesta soitetaan. Kaikki rekisterit tallennetaan urkujen muistiin, ja soittaessa siirryn rekisteritilasta toiseen painamalla jalalla tiettyä nappia juuri oikeassa kohdassa. Se merkitään nuotteihin.

Tätäkin pitää harjoitella: joskus rekisterinvaihtoon on aikaa vain yksi kuudestoistaosatauko. Vaihdoksissa pitää olla tarkka: helposti voi siirtyä kaksi pykälää eteenpäin tai palata vahingossa taaksepäin.

— Kamalinta on, jos oikein herkkään kohtaan pistääkin vahingossa fortefortissimo-rekisterin ja jylisevät äänikerrat. Sellaistakin on sattunut.

Koska konsertti pidetään ensin Juvalla, sitten Savonlinnassa, on Raassina käynyt kaksi kertaa rekisteröimässä Juvan kirkon urkuja. Pelkkään rekisteröintiin kului neljä ja puoli tuntia.

— Tämä on urkurin arkea. Jokaiset urut ovat erilaiset, joten rekisteröinti vie aikaa.

Raassina on viettänyt Rheinbergerin konserton parissa niin paljon aikaa kuin mahdollista. Aiemmin perinpohjin harjoiteltu teos on palautunut mieleen.

— Maanantaina sain soittaa konserton orkesterin kanssa, ja tuli hyvä mieli. Pitää vain keskittyä siihen, mitä on tulossa, pitää pää kylmänä ja tehdä se, mitä pitää. Tietenkin olisi ollut hienoa, jos olisi rauhassa keskittyä teokseen, mutta menee se näinkin.

Orkesterissa on jousiston lisäksi patarummut, kaksi käyrätorvea ja kaksi trumpettia, vahvoja ääni urkujen vastapainoksi.

Konsertin toinen urkuteos, Adoration, oli Raassinalle tuntematon. Nuotit hän sai maanantaina, ja jo samana iltana se soi jo orkesteriharjoituksissa.

Kapellimestari Erkki Lasonpalo nostaa hattua solistille.
— On hienoa, että tuuraaja löytyi nopeasti ja vielä Savonlinnasta.

— Minusta on hauskaa tulla Savonlinnaan, jossa olen ollut paljon kesällä, mutten koskaan talvikaudella, miettii Lasonpalo, joka on sekä soittanut oopperajuhlaorkesterissa että toiminut juhlilla apulaiskapellimestarina.

Konsertissa kuullaan myös Pachelbelin Kaanon, Arvo Pärtin Cantus Benjamin Brittenin muistolle sekä Mozartin Ave verum corpus.

Savonlinnan orkesterin konsertti Kirkkomusiikkiviikolla 4.11. Savonlinnan Tuomiokirkko klo 19, Juvan kirkko klo 14. Joht. Erkki Lasonpalo, sol. Minna Raassina. Pachelbel, Mozart, Pärt, Guilmant, Rheinberger.