Konserttiarvio: Suurta juhlaa Kerimäellä

Savonlinnan Oopperajuhlat. W.A. Mozart: c-molli-messu. Esitys Kerimäen kirkossa 12.7. joht. Jaakko Kuusisto, sol. Tuuli Takala ja Marjukka Tepponen, sopraano, Jussi Myllys, tenori, Sami Luttinen, basso. Kuoron valmennus Matti Hyökki. Savonlinnan Oopperajuhlakuoro ja Savonlinnan Oopperajuhlaorkesteri.

Soila Puurtinen

Mozartin c-molli-messussa loisti oopperajuhlien oma koneisto, kuoro ja orkesteri, sekä suomalaiset solistit Tuuli Takala, Marjukka Tepponen, Jussi Myllys ja Sami Luttinen. Kapellimestarina Jaakko Kuusisto.
Mozartin c-molli-messussa loisti oopperajuhlien oma koneisto, kuoro ja orkesteri, sekä suomalaiset solistit Tuuli Takala, Marjukka Tepponen, Jussi Myllys ja Sami Luttinen. Kapellimestarina Jaakko Kuusisto.

Kirkas, voimakas, koskettavan kaunis, täsmällinen, herkkä ja hurja. Mozartin c-molli-messun esitys Kerimäen kirkossa oli Savonlinnan Oopperajuhlien oman koneiston ja suomalaisen musiikkiosaamisen komea näyte.

Kerimäen kirkko on oopperajuhlien perinteinen, suosittu konserttipaikka. Toivottavasti se sinä myös säilyy. Kerimäen konserteissa on aivan oma tunnelmansa, ja se, että konserttitilana on kirkko, tuo sisältöön vahvan lisänsä.

Soila Puurtinen

Mozartin c-molli-messun koskettavia sopraanosooloja kuultiin pitkin teosta, sopraanoina Tuuli Takala ja Marjukka Tepponen, lisäksi Jussi Myllys, tenori, ja Sami Luttinen, basso.

Mozartin toiseksi tunnetuin kirkkomusiikkiteos, c-molli-messu antaa erityisen paljon tilaa kuorolle, joka ei ole toistaiseksi tänä kesänä vielä esiintynytkään kokonaisuudessaan: Rigolettossa ja Sevillan parturissa laulaa vain mieskuoro. Olikin vavahduttavaa kuulla kuoron täsmällisiä fuugia, iskeviä, eläviä forteja, tarkkaa kuviointia, notkeasti vaihtuvia nyansseja.

Naiskuoro soi vahvana ja itsevarmana, sopraanoiden kirkkaus loisti korkeimpiin ääniin saakka, altot soivat tummina ja varmoina, tenoreiden korkeimmatkin soolot ovat täynnä voimaa, bassosektio on iskukykyinen ja vahva.

Soila Puurtinen

Kerimäen valtava kirkko täyttyi ihmisistä ja musiikista.

Jo alun koskettava, laaja Kyrie-osa herätti: kuoron laulu täytti suuren kirkon, ja kuinka! Peräti kahdeksanääninen Sanktus näytti kuoron taituruuden komeasti. Vaikeakin teksti pysyy tarkasti kasassa nopeissa kuvioissakin, vaikka koneisto on suuri. Matti Hyökki on tehnyt hienoa työtä kuoron valmentamisessa.

Kapellimestari Jaakko Kuusisto on täysverinen orkesterimuusikko, ja niinpä hän tietää, mitä muusikko tarvitsee. Hänen gestiikkansa ei kenties ole kaikkein eleganteinta, mutta se on selkeää, yksiselitteistä ja samalla hyvin ilmaisuvoimasta. Koko suuri koneisto reagoi herkästi Kuusiston tahtoon, ja niinpä pianot soivat hyvin hiljaisina, tuskin kuuluvina, crescendoja maltettiin odottaa ja pitkittää ja fortet saivat kaikua koko voimalla, kuitenkin hallitusti ja joustavina

Soila Puurtinen

Jaakko Kuusisto sai suuren koneiston musisoimaan kamarimusiikillisen tarkasti ja herkästi.

Kuusisto on johtaessaankin kuin yksi muusikoista, se, joka nyt sattuu tekemään tätä johtamishommaa. Ehkä tämä yhdessä tekeminen, suuren mittakaavan kamarimusisointi kuului lopputuloksessa luontevuutena ja hengittävyytenä sekä itsestään selvänä täsmällisyytenä, toisen seuraamisena ja ymmärtämisenä.

Mozart on luonut useita soitinryhmien hetkiä, herkkiä keskustelutuokioita suuren jylyn keskellä. Täytyy ihailla esimerkiksi puupuhaltajia: olosuhteet eivät olleet kovin suotuisat, kirkossa oli kylmää ja kosteaa, vire vaarassa, mutta soitossa sitä ei kuulunut. Monella jousisoittajalla oli käsissään lämmittimet, mutta kohmeudesta ei ollut tietoakaan.

Oli vain hiveleviä pianissimoita, hengästyttäviä forteja, jänteviä nousuja ja suurta musiikin juhlaa, johon kuulija tempautui täysillä. Erikoiskiitos pasuunoille, joilla on suuri tehtävä läpi teoksen.

Vaikka ei haettu autenttista tyyliä, oli orkesterin fraseerauksessa vahva rytminen poljenta. Jousten säestysäänet huokailivat luontevasti, pisteelliset rytmit olivat ponnekkaan ryhdikkäitä.

C-mollimessu on ennen kaikkea sopraanosolistien suuri teos. Kun solisteina olivat Tuuli Takalan ja Marjukka Tepposen kaltaiset taiteilijat, saadaan suuret tunteet liikkeelle. Tuuli Takalan äänessä on syvyyttä ja laveutta, ja kuinka kauniina kuuluvatkaan hitaan osan syvät tunnot, kuinka kirkkaina soivat kuviot. Marjukka Tepposen sopraanon sävy on toinen, siinä on timanttia ja kirkkautta kautta linjan.

Duetoissa Takalan ja Tepposen äänet soivat loisteliaasti yhteen, hitaissa osissa oli pyhyyttä ja syvää kauneutta. Mozart on säveltänyt toisen sopraano-osan vaimolleen, ja niinpä se tarjoaa täydellistä laulettavaa. Takalan ja Tepposen laulun kuuntelu on puhdasta juhlaa.

Tenori Jussi Myllys lauloi muutamassa osassa sopraanoiden seurassa, ja vain muutama hetkiä yksin. Puhdasta, kantavaa ja kaunissävyistä on Myllyksen laulu. Sami Luttisen osa on lähinnä seurata toisten musisointia. Hänen miellyttävää bassoaan kuultiin vain muutamia pätkiä, sitäkin vakuuttavampia.

Oli hienoa teko ottaa juuri tämä, Mozartin toiseksi tunnetuin kirkkomusiikkiteos esitettäväksi. Suuri yleisömäärä osoitti, että suuret konsertit oikeuttavat paikkansa juhlien ohjelmistossa. Nyt sai suuri teos suurenmoisen tulkinnan.