Arvio: Raatteen tie -sarjakuvasta tuli hitti, koska taistelusta ei ole yhtään elokuvaa, kattavaa dokumenttia, saati sarjakuvaa

Käsikirjoittaja Pekka Lehtosaaren ja kuvittaja Hannu Lukkarisen Raatteen tie -sarjakuvasta tuli Suomi 100 -teeman siivittämänä yllätysmenestys.

Marko Karvonen

Tekijät, Pekka Lehtosaari (vas.) ja Hannu Lukkarinen Raatteen tiellä.
Tekijät, Pekka Lehtosaari (vas.) ja Hannu Lukkarinen Raatteen tiellä.

Pekka Lehtosaari & Hannu Lukkarinen: Raatteen tie. Otava 2017, 66 siv, sid, mv, A4.

Legendaarinen Raatteen tien taistelu tammikuun alussa 1940 oli talvisodan tärkeimpiä käännekohtia. Neuvostoliiton 163. divisioona oli vallannut 7. joulukuuta Suomussalmen ja ukrainalaisista koottu 44. divisioona oli tulossa sen avuksi. Puna-armeijan tavoitteena oli katkaista Suomi pohjoisessa kapeimmalta kohdalta linjalla Suomussalmi—Kajaani—Oulu.

Jos Suomi olisi murtunut, neuvostojoukot olisivat voineet keskittyä Etelä-Suomen valtaamiseen. Suomi olisi täten menettänyt myös maarajan Ruotsiin ja Norjaan.
Alkuasetelmat olivat kuten Daavidin ja Goljatin taistelussa (johon maailman lehdistö taistelun jälkeen viittasi): Eversti Hjalmar Siilasvuon 6 000 suomalaissotilasta vastassa olivat kenraali Aleksei Vinogradovin 25 000 puna-armeijan sotilasta.

Taitavan mottitaktiikan, kylmään talveen soveltuvan varustuksen ja hiihtotaidon ansiosta suomalaiset korpisoturit tuhosivat kapealle Kainuun tielle kokonaisen neuvostodivisioonan. Raatteen tie oli suomalaisten näyttävin voitto koko talvisodassa.

Kuten presidentti Kyösti Kallio kirjeessään sotamarsalkka Mannerheimille totesi: ”Suomussalmella tehtiin ihmeteko, joka jää sotahistorian kirkkaimmaksi tähdeksi.”

Yllätysmenestys

Käsikirjoittaja Pekka Lehtosaaren ja kuvittaja Hannu Lukkarisen Raatteen tie -sarjakuvasta tuli Suomi 100 -teeman siivittämänä yllätysmenestys. Siitä on tähän mennessä otettu kolmas painos ja se on käännetty ainakin englanniksi, saksaksi, ruotsiksi ja — kiinaksi.

Suosiota selittänee myös, ettei taistelusta ole yhtään elokuvaa, kattavaa dokumenttia, saati sarjakuvaa.

Lehtosaari on elokuva-alalla — etenkin ääniohjauksistaan — tunnettu tekijä ja ohjannut yli 50 kokoillan animaation dubbaukset ja käsikirjoittanut muun muassa elokuvat Pahat pojat, Vares – yksityisetsivä ja Syvälle salattu.

Lukkarinen on pitkän linjan kuvataiteilija, joka tehnyt mm. sarjakuvaversiot Arto Paasilinnan romaaneista Karvainen kamaripalvelija ja Ronkoteus sekä kuvittanut kymmeniä kirjoja Kalevalasta Tuntemattomaan sotilaaseen, lastenkirjoista oppikirjoihin.

Valtavasti taustatyötä

Pekka Lehtosaari on tehnyt valtavasti taustatyötä, lukenut taisteluun liittyvää kirjallisuutta, Kansa taisteli -lehtiä ja käynyt autenttisilla tapahtumapaikoilla. Hän tiivistää tapahtumat, alustaa taistelun ja tarkentaa tähtäimen yksilöihin, kuten Taistoon ja Ivaniin sekä lotta Rauhaan, joiden kautta hän kertoo tapahtumat ennen ja jälkeen taistelun.

Fiktiivisten henkilöiden koettelemuksia ryyditetään sodanjohdon kommenteilla Mannerheimista Staliniin. Fakta ja fiktio kulkevat rinnan tasapainoisesti, jonka epilogi näytellään sodasta traumatisoituneen Taiston ja Rauhan myötä vasta vuonna 1992.

Tulista ja jäistä helvettiä

Hannu Lukkarisen mustavalkoinen, paikoin sodan sattumavaraisuutta kuvaava, luonnosmainen kuvitus sopii mainiosti ajan henkeen. Se on kuin raadollisempi versio Edvin Laineen Tuntemattomasta. Toisaalta siinä on paljon tarkkoja yksityiskohtia, ohuita viivoja joka taas tuo mieleen Hugo Prattin tuotannon ja Will Eisnerin sarjakuvaromaanit.

Ruutujen kokovaihtelu rytmittää kerrontaa.

Parivaljakko taitaa samaistumisen tunteen molemmilla puolilla yhtä aikaa tulista ja jäistä helvettiä. Sodassa kuoltiin ja haavoituttiin, fyysisesti ja henkisesti. Kaikkiin se jätti jälkensä ja arpensa, näkymättömätkin.

Uusimmat uutiset