Kotipihan havainnoista syntyy aina vain uutta taidetta – Asta Morón Polun varrelta -näyttely Nälkälinnanmäellä esittelee muun muassa itserakkaan punatulkun ja pikkutarkat varikset

Akvarellitaiteilija Asta Moró Savonlinnasta maalaa kotipihansa loputtomista ihmeistä. Ensilumesta syntyy abstraktio, lehtikuusenoksa on löytö.

Soila Puurtinen

Asta Morón akvarelleissa luonto saattaa muuttua lähes abstraktiksi.
Asta Morón akvarelleissa luonto saattaa muuttua lähes abstraktiksi.

Punatulkku on Hurmuri. Tulkku tulee kesällä pihan puskaan vihreän keskelle ja pöyhistelee hienoa, punaista höyhenpukuaan.

Näin kertoo akvarellitaiteilija Asta Moró, jona näyttely Polun verralta on esillä maakuntamuseon väistötiloissa Nälkälinnanmäellä. Yksi niistä on Hurmuri, kuva punaisesta linnusta vihreän keskellä.

– Työt ovat syntyneet parin viime vuoden aikana. Ne ovat havaintoja kotipihasta. Katselen ympärille, ja kun maalaan, jokin kuva pyrkii esiin.

– Kun aloittaa työn, ei tiedä, mihin se vie. Alkuun liittyy aina näköhavainto, mutta sitten kuvat lähtee omaan suuntaansa. Se on kuin runo: alussa ei tiedä, rytmi syntyy tehdessä, kertoo Moró.

Asta Morón teokset muuntuvat usein teemaksi. Lisäämällä väriä kerros kerrokselta taiteilija saa maalauksiinsa tavoittelemansa vahvuuden. Viivan tekoon ja viimeistelyyn taiteilija käyttää järviruo’osta tekemäänsä ruokokynää.

– Kuvailmaisuni ei juurikaan ole muuttunut vuosien mittaan. Kuvaan luonnon monimuotoisuutta oman kokemukseni kautta, ehkä herkemmin. Nälkälinnanmäki on kiinnostava tila, luonto ympärillä ja lehtikuuset vartijoina, Asta Moró kuvailee.

Soila Puurtinen

Pihlaja ja lehtikuusi, löytöjä kumpikin.
Pihlaja ja lehtikuusi, löytöjä kumpikin.

Asta Moró muutti Savonlinnaan 1985, k

un hänen miehensä, jo edesmennyt Josef Moró sai pianonsoiton lehtorin paikan musiikkiopistosta. Asta Moró pääsi nopeasti mukaan Savonlinnan kuvataide-elämään.

Hän on pitänyt useita omia näyttelyitä ja ollut mukana taiteilijaseura Ars Novan yhteisnäyttelyissä vuosikymmenten ajan. Morón opetusryhmä on pyörinyt Linnalassa todella pitkään.

– Taiteilija ei jää koskaan eläkkeelle. Me teemme työtä vaikka kuinka vanhana, nauraa Moró.

–Jos jotain aloitan, maalaan hyvin intensiivisesti. Herään aikaisin ja maalaan aamupäivällä, ihan kuin kunnon ihmiset. Teen teoksen tiettyyn vaiheeseen, sitten sen voi jättää ja itsekin levätä. Palaan siihen myöhemmin, päivän tai viikonkin päästä, lisään kerroksia, teen valmiiksi.

Morón mukaan hänen teoksensa ovat katsojalle helppoja: hän kuvaa sitä, mitä on nähnyt omassa pihapiirissä. Kasveja, puita, lintuja, lunta. Toinen kohde ovat antiikin veistokset.

– Kotipuutarha tarjoaa kauneutta päivittäin. Mielenkiintoisia muotoja ja värejä on kaikkialla. Pihlajan tai lehtikuusen oksa – hienoa muotoja, värejä, rytmiä.

– Porot maalasin japanilaiselle paperille, joka on valmiiksi rosoista, kuin lumi. Se on vaativa materiaali: viivan voi vetää vain kerran, sitä ei voi parannella. En oikein tiedä, mistä nämä porot tupsahtivat.

Soila Puurtinen

Porot on maalattu japanilaiselle akvarellipaperille.
Porot on maalattu japanilaiselle akvarellipaperille.

nimi on Löytö. Se viittaa tapahtumaan vuosien takana. Josef Moró säesti baritoni Juha Kotilaista Juankosken kirkossa. Konsertin jälkeen Asta Morón jalka osui lehtikuusen oksaan.

– Nostin oksan ja hämmästyin sen kauneutta. Vein sen kotiin. Se oli todellinen löytö. Nyt löysin lehtikuusenoksan Nälkälinnanmäeltä. Sekin oli todellinen löytö, miettii Moro.

Soila Puurtinen

Osa sarjasta Ensilumi.
Osa sarjasta Ensilumi.

Yksi Asta Morólle tärkeä aihe on jo vuosia ollut ensilumi.

– Lumipeitteen tulo tekee luontoon vahvat muutokset. Alla näkyvät syksyn värit ja muodot. Nyt olen tehnyt ensilumisarjan, joka lähti lähes informalistiseen suuntaan, abstraktisti kuvapinnaksi. Kuitenkin siitä näkee, että luonto on koko ajan läsnä.

– Ensilumi on ihastuttava. Lumen ja syksyn keltaisen pinnan maalaaminen antaa vapautta, ei tiettyä muotoa, mitä nyt muutama punainen marja jossain keskellä. Harmaus hiipii keltaiselle, eikä mikä tahansa harmaus vaan paunenharmaa, rikas väri, jota voi muutamalla väritipalla liikuttaa sinisempään päin.

Soila Puurtinen

Asta Moró: Väiski V.
Asta Moró: Väiski V.

Polun varrella on myös jänis, maalauksessa Väiski V, pitkäaikainen tuttu. Siellä puuhastelevat myös harakat, joiden monimutkainen pesänrakennus on antanut aiheen muutamaan työhön.

– Harakat rakentavat ennen lehtien tuloa, joten niiden pesärakenteessa näkyy kuin valtavasti viivoja ristiin rastiin, hienosti koottuna. Harakat harkitsevat tarkoin, minkä osan pesäänsä kantavat. Tämän seuraaminen on jännittävää ja visuaalisesti kiinnostavaa, sanoo Asta Moró.

Moró kiittää Riihisaaren henkilökuntaa, erityisesti Anssi Taskista hienosti yhteistyöstä ja ripustuksen suunnittelusta.

– Ehkä näyttely vahvistaa sitä ajatusta, että kauneutta on kaikkialla. Nyt, kun ihmiset liikkuvat vähemmän, he ehkä havaitsevat enemmän jopa kotipihassaan.

– Aina pitää katsoa ja ihmetellä, mitä näkee, pysähtyä, makustella, hoksata yksityiskohtia. Polkujen varret ovat kauneutta täynnä, sanoo Asta Moró.

Asta Moro: Polun verralta – Akvarellimaalauksia. Savonlinnan maakuntamuseo / Riihisaari – Saimaan luonto- ja museokeskus, väliaikaistiloissa Nälkälinnanmäellä. 14.3.2021 saakka.

Luetuimmat