Minä ja metsä -kirjoituskilpailu etsii uusia suomalaisia metsän kertojia

Metsä ymmärretään kilpailussa laajasti metsäluontona, ja sitä saa käsitellä myös globaalista näkökulmasta.

Minä ja metsä -kirjoituskilpailu etsii tekstejä, jotka käsittelevät suhdetta metsään. 
Minä ja metsä -kirjoituskilpailu etsii tekstejä, jotka käsittelevät suhdetta metsään. 

Minä ja metsä -kirjoituskilpailu etsii uusia suomalaisia metsän kertojia. Se on tarkoitettu suomenkieliselle suorasanaiselle kaunokirjallisuudelle, kuten romaanit, novellikokoelmat tai asiaproosalle, kuten esseet tai vastaavat kirjoituskokoelmat.

Kilpailun on juhlistanut Kustannus Aarni, joka aloitti toimintansa Savonlinnassa. Aarnin taustalla on Pasi Luhtaniemi, joka asui vuosia Savonlinnassa mutta vaikuttaa nyt Kouvolassa.

— Suomalaisen suhde metsään ei käänny helposti vieraille kielille. Kansalliseepoksemme Kalevala on myyttisen metsäkansan tarina. Kansalliskirjailijoidemme Aleksis Kiven ja Väinö Linnan teokset kulkevat Impivaarasta Kanervalaan tai lyövät päätänsä Karjalan mäntyyn. Historiallisesti suomalaisen kirjallisuuden suosituin tapahtumamiljöö ovat olleet savotat ja uittotyömaat, sanoo Pasi Luhtaniemi.

— Nyt metsän merkitys on muuttunut. Leivän lähteen lisäksi metsä on opittu ajattelemaan myös resurssina, jonka varat ovat lopulta rajalliset. Maailmanlaajuisesti metsät ovat elävän merenpohjan rinnalla koko elämämme ehto, hiilinielu, joka estää merta nousemasta ja aavikkoja kuivumasta.
Luhtaniemi muistuttaa myös metsän merkityksessä uudemmassakin kotimaisessa kirjallisuudessa:

— Lukuisat kotimaiset kirjailijat kirjoittivat metsästä subjektina jo vuosikymmeniä sitten, esimerkkeinä Timo K. Mukka tai Veikko Huovinen. 2010 -luvulla vahvana metsän kuvaajana on debytoinut esimerkiksi Anni Kytömäki. Metsän ja luonnon yhteiskunnallinen merkitys vahvistui viimeistään Risto Isomäen 2000-luvun teoksissa.

— Yrjö Kokon tai Johanna Sinisalon fantasiateksteissä metsä ottaa aktiivisen roolin. Eivät vain eläimet, mutta myös peikot ja keijut keskustelevat luontevasti kanssamme. Mutta miten on nyt? Ymmärrämmekö enää metsää kotinamme ja opastajanamme?

Metsä on aina myös poliittinen aihe

Luhtaniemi muistuttaa, että metsä on aina myös poliittinen aihe.
— Myös tietokirjailija kirjoittaa metsästä. Faktat saattavat olla niin esseessä kuin pamfletissa kohdillaan, mutta ilman tieteen todistustaakkaa. Esseessä on lupa sanoa, pamfletissa jyrähtää. Metsä on aina poliittista, se on meidän kaikkien yhteinen asiamme.

Kilpailuaika on jatkuu 15.7.2020 saakka. Kilpailuun osallistutaan nimimerkillä. Metsä ymmärretään kilpailussa laajasti metsäluontona, ja sitä saa käsitellä myös globaalista näkökulmasta. Metsän ei tarvitse olla suomalainen metsä.
Kilpailuteosten genreä eli lajityyppiä ei ole rajattu.

Käsikirjoituksen kokonaispituuden on oltava vähintään 35 000 sanaa. Määrä vastaa noin 160 sivua valmiissa kirjassa.

Käsikirjoitus ja kaikkien sen osien täytyy olla aiemmin julkaisemattomia painetussa kirjassa. Kirjaksi ymmärretään kaikki painotuotteet, joilla on isbn-numero.

Kilpailun tuomaristona toimii kolme suomalaista kirjailijaa ja tietokirjailijaa. Tuomariston yksi jäsen ja puheenjohtaja on Aarnin kustantaja Pasi Luhtaniemi