Vanhusten tarinoista koottua Kohtaamisia-esitystä tarjotaan palvelutaloihin – Näyttelijät odottavat ja jännittävät välitöntä kohtaamista yleisön kanssa

Näyttelijät Pekka Johansson ja Linda Taskinen dramatisoivat Johanna Sorjosen kokoamat ikäihmisten nuoruustarinat. Syntyi pikakelaus Suomen historiasta tavallisten ihmisten silmin.

Soila Puurtinen

Iltamatansseista palaavan neidin (Linda Taskinen) Pörri-koira (Pekka Johansson) oli mustasukkainen tansseista löytyneestä pojasta.
Iltamatansseista palaavan neidin (Linda Taskinen) Pörri-koira (Pekka Johansson) oli mustasukkainen tansseista löytyneestä pojasta.

Palvelutalojen vanhusten muistot ovat muotoutuneet näyttelijöiden Pekka Johanssonin ja Linda Taskisen käsissä tuokiokuviksi, jossa muun muassa syödään läskikastike-aamiaista, kiukutellaan lehmille ja piiloudutaan sotalentokoneita ojanpohjalle. Alun perin Johanna Sorjosen toimittamasta Kohtaamisia-kirjasarjasta on rakennettu esitys paikallisten palvelutalojen tilattavaksi. Sorjonen haastatteli 2011 alkaen 20–30-luvuilla syntyneitä kuopiolaisia ja kokosi kirjat tarinoista yhdistelemällä ja lisäämällä tarua mukaan.

— Minulle ei ole mikään työ antanut niin paljon positiivista palautetta kuin tarinoiden kerääminen. Tunsin olevani äärettömän arvokas, kun haastattelin palvelutalojen ja kotihoidon asukkaita. Eräskin haastateltuni ihmetteli, onko hän todella elänyt tällaisen elämän, muistelee nyt Savonlinnan teatterissa ohjaajana aloittanut Sorjonen.

Soila Puurtinen

Ensiesityksen yleisö innostui jakamaan omia muistojaan ja kehui Johanna Sorjosta tämän työstä ikäihmisten muistojen keräämiseksi.

Lämminhenkisessä esityksessä Johansson ja Taskinen kertovat tarinoita entisajan Suomesta eläytyen niin lapsiksi, eläimiksi kuin nuorukaisiksi. Mukana on myös tuttuja runoja ja lauluja, joihin yleisö voi yhtyä. Lopuksi ”ruplatellaan” yhdessä ajatuksista ja muistoista, joita esitys on herättänyt. Helpostilähestyttävyys sekä esiintyjien ja yleisön yhteys ovatkin esityksen kulmakiviä.

— Odotan aitoja ja liikuttuneita kohtaamisia oikeiden ihmisten kanssa, kertoo Johansson.

Esitystä esitetään palvelutaloilla, ja näyttelijät ovat suoraan ihmisten edessä ilman erottavaa lavaa tai valoja. Johanssonin mukaan tällaiset esitykset ovat näyttelijöille harvinaisia.

— Vaikka olen ollut pitkään jo alalla niin silti tämä jännittää ihan eri lailla, kun tässä on välitön kontakti ja näkee ihmisten tunteet suoraan silmistä. Tämä on sellaista näyttelijäntyön ruisleipää.

Taskinen ja Johansson kertovat tarinoita rauhallisesti, mutta onnistuvat pitämään katsojan mielenkiinto yllä. Esityksen tahti on tarkoituksella hieman tavallista hitaampi, jotta kaikki pysyvät perässä. Liika hötkyily saattaisi saada kunnoltaan vaihtelevan yleisön hermostumaan.

— Näytelmien harjoituksissa korostetaan yleensä näyttelijän rytmiä, koska jutun pitää mennä eteenpäin. Tässä ollaan päin vastoin jarrutettu, että ei juosta näitä asioita. Puhutaan ymmärrettävästi ja rauhallisesti. Kiire ei sovi tähän yhtään, painottaa Johansson.

— Vaikka tekstiä ei enää ymmärtäisi, tunne on se, mikä välittyy, lisää Sorjonen.

Soila Puurtinen

Yhdessä yleisön kanssa laulettiin vanhoja suomalaisia lauluja kuten Saunavihdat. 

Esitys jännittää ihan eri lailla, kun siinä on välitön kontakti ja näkee ihmisten tunteet suoraan silmistä. — Pekka Johansson

Näyttelijä Johansson ja ohjaaja Sorjonen ovat Savonlinnan teatterissa uusia kasvoja. Kouvolalaissyntyisellä Johanssonilla on näyttelemisestä 25 vuoden kokemus. Tie Savonlinnan teatteriin on kulkenut Kemin ja Kokkolan kautta. Kuopiosta muuttanut Sorjonen on ohjaaja, dramaturgi ja näytelmäkirjailija. Hän ohjaa tällä hetkellä Savonlinnan teatterin ison lavan näytöksiä. Kohtaamisia-esityksen tekoon hän ei ole puuttunut lainkaan vaan Johansson ja Taskinen koostivat sen Sorjosen tarinoista itse.

— Minulla tai Lindalla ei ollut kokemusta juurikaan dramaturgiasta niin näihin puhtaisiin tarinoihin oli helppo tarttua. Yhdisteltiin ja dramatisoitiin niitä ja saatiin tuokiokuvista ja kohtaamisista rakentuva esitys luotua, kertoo Johansson.

Kommentoidut