Lapsiperheet ovat löytäneet ladulle — Aikuinenkin voi hakea lajioppia hiihtokoulusta

Viime päivien pakkaset ovat hetkellisesti hiljentäneet hiihtolatuja Savonlinnan Aholahdessa, mutta hiihtoharrastus voi hyvin.

Tuija Pauhu

Esko ja Liisa Behm suuntasivat Aholahden laduille työpäivän päätteeksi. Molemmat työskentelevät sisätiloissa, joten monipuolinen liikuntamuoto ulkoilmassa houkuttaa.
Esko ja Liisa Behm suuntasivat Aholahden laduille työpäivän päätteeksi. Molemmat työskentelevät sisätiloissa, joten monipuolinen liikuntamuoto ulkoilmassa houkuttaa.

— Yleensä ottaen hiihtäminen on lisääntynyt valtavasti tässä lähivuosina, sanoo Savonlinnan seudun liikunta ry:n toiminnanjohtaja Timo Reinikainen.

Tänä talvena hän on erityisesti pistänyt merkille sen, että lapsiperheet ovat löytäneet Aholahden laduille.

— Se on hieno asia. Varsinkin viikonloppuisin lapsiperheitä on todella paljon. Kymmenen vuotta sitten ei juuri ollut 30—40-vuotiaita hiihtäjiä. Nyt heitä näkyy, ja mukana tulevat heidän lapsensa. Se on tämän vuoden ilahduttavin asia.

Talvi on hyvässä vauhdissa ja parhaat hiihtokelit edessä.

— Kevätaurinkoisia kelejähän tässä kaikki odottavat. Talvi näyttää kestävän pitkälti huhtikuun puolelle.

Aholahteen töiden jälkeen hiihtämään tulleet Liisa ja Esko Behm kertovat innostuneensa lajista lapsensa kilpahiihtoharrastuksen kautta nelisentoista vuotta sitten.

Liisa Behm toteutti tänä vuonna pitkään miettimänsä asian ja osallistui Savonlinnan Hiihtoseuran järjestämään hiihtokouluun.

— Tykkään hiihtämisestä, mutta kun on itseoppinut, niin halusin oppia tekniikkaa.

Ensisijaisesti tavoitteena oli parantaa vapaan hiihtotavan tekniikkaa.

Siihen ja perinteisen hiihdon hiomiseen oli kumpaankin varattu kolme opetuskertaa.

— Kuvittelin, että kyllä sitä jollain tapaa osaa hiihtää, mutta kun menin hiihtokouluun, niin huhhuh — enhän minä osannutkaan!

Hiihtoon haettiin tasapainoa ja rentoutta.

— Nauroimme aina, kun siellä sanottiin, että käännä lantiota, jousta polvista ja ole vielä rentokin.

Kokemus oli hyvä, ja opit nousevat mieleen hiihdon aikana.

— Tottakai sieltä sai hyviä vinkkejä. Hiihtäessä miettii niitä asioita, mitä siellä käytiin läpi ja miten missäkin kohtaa pitäisi mennä.

Vaimon kanssa yhdessä tulee lähdettyä paremmin hiihtämään kuin yksin.

Latu kutsuu pariskuntaa monta kertaa viikossa, normaali hiihtolenkin pituus on 15—20 kilometriä. Hiihtokilometrejä tulee vuosittain noin tuhat.

— Se lisää motivaatiota, kun pistää hiihtokilometrejä vähän ylös, Liisa Behm tuumii.

Esko Behm sanoo, että vaimon kanssa yhdessä tulee lähdettyä paremmin hiihtämään kuin yksin.

— Tämä on yhteinen harrastus ja hyvää vastapainoa työlle — tehokas liikuntamuoto, joka tuntuu joka puolella.

Hän uskoo, että uudet suksimallit, kuten karvapohjasukset, houkuttelevat ladulle sellaisiakin, jotka eivät aiemmin ole hiihtäneet.

— Ja kun välineisiin kerran satsaa, ne kestävät pitkään.

Entiset kerimäkeläiset kiittävät latujen kuntoa.

— Ladut ovat huippukunnossa niin täällä Aholahdessa kuin Kerimäelläkin.

Uusia hiihtäjiä oppia saamassa

Savonlinnan Hiihtoseuran hiihtokoulun osanottajalista täyttyi tänä vuonna hyvin jo ennakkoon.

— Hiihtokouluun on voinut ilmoittautua ennakkoon tai paikan päällä. En muista, olisiko minun aikanani ollut ennakkoilmoittautuneita niin paljon kuin oli nyt. Lumet tulivat aikaisin ja sitä oli varmasti, niin ihmiset uskalsivat ennakkoon ilmoittaa tulostaan, sanoo hiihtojaoston puheenjohtaja Janne Kaiponen.

Hiihtokoulu käsitti kuusi opetuskertaa ja kaksi lasten hiihtokisaa.

— Toinen hiihtokilpailu on vielä pitämättä, kun sitä piti pakkasen vuoksi siirtää. Se on 14. maaliskuuta.

Lasten hiihtokoulussa oli kuutisenkymmentä osallistujaa — kutakuinkin saman verran kuin edellisvuonna.

Porukassa oli nähtävissä ilahduttava seikka.

— Joukossa oli paljon aivan uusia kasvoja.

Samassa yhteydessä pidettiin aikuisten hiihtokoulu, jossa oli entiseen tapaan kymmenkunta osallistujaa