Ei känny kädessä kaiken aikaa – Korona-ahdistukseen auttaa puhuminen ja uutisten annostelu

Kriisitilanteessa mieli janoaa tietoa, mutta elämään pitää mahtua muutakin kuin koronauutisia. Asioiden päivittely muiden kanssa helpottaa pääkopan painetta.

Timo Seppäläinen

Psykiatrisen avohoidon osastonhoitaja Jaana Lonka tietää, että poikkeusoloihin reagointi on eri ihmisillä erilaista.
Psykiatrisen avohoidon osastonhoitaja Jaana Lonka tietää, että poikkeusoloihin reagointi on eri ihmisillä erilaista.

Suunniteltu konsertti peruuntui. Naapurin viisikymppiset myös. Vessapaperi loppui kaupasta, eivätkä lapset pääse kouluun. Kuinka meidän käy? Kauanko tätä jatkuu? Sairastunko itse? Ovatko läheiseni vaarassa?

Monen suomalaisen ajatukset ovat kiertäneet koronanmuotoista kehää jo parin viikon ajan. Aluksi kaukaiselta tuntunut kiinalaisten riesa on muuttunut osaksi omaa elämää, mikä on muuttanut monet suunnitelmat, tuonut tullessaan liikkumisrajoituksia ja aiheuttanut pelkoa, hätää ja huolta.

– Ihmisten on hyvin vaikea sietää epätietoisuutta. Se, ettei itse pysty päättämään, mitä omassa lähitulevaisuudessa tapahtuu, on uusi tilanne suurimmalle osalle. Epävarmuuden sietämisen harjoittelua vaaditaan nyt meiltä kaikilta, sanoo Sosterin psykiatrisen avohoidon osastonhoitaja Jaana Lonka.

Kärryillä pysyy vähemmälläkin

Kriisitilanteessa ihmismieli janoaa tietoa. Sen varassa voi rakentaa selkeää kuvaa siitä, mitä on tapahtunut ja hahmottaa, mitä nyt kannattaa tehdä selviytyäkseen.

Luotettavan tiedon saaminen on tärkeää, mutta koronaan liittyvä faktatieto päivittyy niin nopeasti, että osa kansalaisista kulkee kännykkä kourassa kaiken aikaa ja lukee uutisia lukemasta päästyään. Miten annostella tietoa oikein? Milloin tiedonhalu menee överiksi? Missä määrin korona saa hallita elämää?

– Eihän normaalielämässäkään uutisia seurata kaiken aikaa. Myös nyt, vaikka poikkeustilannetta eletäänkin, elämään pitää mahtua muitakin asioita. Kärryillä pysyy, vaikka ei katsoisi kuin parit tv-uutiset päivässä. Koko aikaa ei tarvitse – eikä pidäkään – seurata, mitä tapahtuu, Lonka neuvoo.

Hän muistuttaa myös, ettei yksittäinen ihminen pysty vaikuttamaan suuriin asioihin, vaikka aivot kuumana kuinka pohtisi. Tilanteen herraksi ei valitettavasti pääse, kun on kyse globaalista ongelmasta.

– Yksinään miettimällä ja pohtimalla ei asia tule sen selvemmäksi, vaan joudumme pakon edessä elämään epävarmuudessa. Siksi on hyvä välillä ajatella ja tehdä muitakin asioita.

Uusi asenne harrastuksiin

Mutta mitä oikein voi tehdä, kun harrastuspaikat on suljettu, kuorot ja kuntopiirit keskeytetty, eikä teatteriin tai kirjastoonkaan voi mennä? Yhtäkkiä tuntuu, että vapaa-aikaa on liikaa ja osittain senkin takia mieli halajaa lukemaan samoja uutisia uudelleen ja uudelleen.

– Nyt pitäisi lähteä miettimään ihan uusia tekemisen muotoja, Lonka sanoo ja alkaa ehdotella:

– Netissä on tarjolla liikuntasovelluksia, joiden opastamana voi jumpata omassa olohuoneessa. Uloskin kannattaa lähteä reippailemaan, kunhan välttelee ihmisjoukkoja. Moni valittelee myös, ettei normaalisti ehdi lukea kirjoja. Nyt siihen saattaa löytyä aikaa ja voi kokeilla vaikka äänikirjojen kuuntelua, jos ne ovat vielä testaamatta. Opiskelunhaluiset voivat etsiä nettiopintomahdollisuuksia.

Lonka arvelee, että poikkeustilanteessa käyttöön otetuista uusista toimintamalleista, niin töissä kuin kotonakin, saattaa löytyä monia sellaisia tapoja, jotka jäävät arkeen, ja joita voi hyödyntää poikkeustilanteen jälkeenkin.

Timo Seppäläinen

Jaana Lonka sanoo, että välillä voi pistää uutisille stopin ja lähteä ulos nauttimaan etenevästä keväästä. Polkupyöränkin voi jo ottaa käyttöön.
Jaana Lonka sanoo, että välillä voi pistää uutisille stopin ja lähteä ulos nauttimaan etenevästä keväästä. Polkupyöränkin voi jo ottaa käyttöön.

Nyt voi hyödyntää aiempien kriisien kokemuksia

Lonka näkee koronaepidemian aiheuttamissa tuntemuksissa tyypilliset kriisin vaiheet.

– Aluksi ihmiset valtasi epäusko, ajatus, että tämä ei kosketa meitä. Epidemia ei ole meidän asiamme eikä meidän ole tarpeen noudattaa tiukkoja ohjeistuksia, vaikka ne tulevatkin valtiovallan taholta.

Reaktiovaiheessa saattaa iskeä pelko ja muita hämmentäviä ajatuksia: esimerkiksi pelko omasta tai läheisen sairastumisesta tai jopa kuolemasta.

– Kriisin keskellä voi yrittää hyödyntää aiempia kokemuksiaan vaikeuksista selviämisestä. Voi muistella, millä keinoin on ennen selvinnyt. Onko hakenut ulkopuolista apua, onko turvautunut ystäviin? Nyt voi etsiä arjen voimavaroja hyödyntämällä sitä, mitä elämän aiemmat kriisit ovat opettaneet.

Kolmanteen vaiheeseen, eli tilanteeseen sopeutumiseen, päästään sitten, kun ensisokista on kulunut aikaa.

– Milloin sopeutumiseen sitten päästään, on epäselvää. Vielä tällä hetkellä tilanteet muuttuvat kovin tiuhaan, Lonka miettii.

Yhteinen kahvihetki videopuhelun avulla

Lonka muistuttaa, että pelon ja epävarmuuden kokeminen on hyvin yksilöllistä. Kaikille olisi kuitenkin tärkeää toisiin ihmisiin tukeutuminen ja vastavuoroisesti muiden auttaminen.

– Puhuminen, tuntemusten ja ajatusten vertailu auttaa ja rauhoittaa. Yksinään ei saisi jäädä pelkojensa kanssa.

Lonka uskoo, että paha olo hälvenee, kun huomaa, ettei olekaan yksin, vaan kaikki muut ovat samassa veneessä. Vaikka tapaaminen kasvotusten ei nyt kaikkien kanssa onnistu, kuten tavallisesti, voi yhteyttä pitää puhelimitse. Asioiden päivittely ja ihmettely toisen kanssa piristää mieltä.

– Voi vaikka keittää kahvit, ottaa videopuhelun ja viettää yhteistä kahvihetkeä ystävän kanssa, Lonka ehdottaa.

– Toisen kanssa keskustellessa on hyvä peilata omia tunteitaan. Vaikka itse ei osaisi sanoittaa omia mietteitään, voi toisen puheesta nousta esiin ajatuksia, joiden kuuleminen ääneen lausuttuina saattaa herättää helpottavan oivalluksen: Hyvä kun sanoit, juuri tuolta minustakin tuntuu!

Leena Koivisto

Kun tulevaisuus on sumussa, joutuu ihminen vastakkain epävarmuudensietokykynsä kanssa. Globaalin tilanteen herraksi ei pääse, vaikka seuraisi jatkuvasti uutisia ja pyörittelisi asioita päässään kaiken aikaa.
Kun tulevaisuus on sumussa, joutuu ihminen vastakkain epävarmuudensietokykynsä kanssa. Globaalin tilanteen herraksi ei pääse, vaikka seuraisi jatkuvasti uutisia ja pyörittelisi asioita päässään kaiken aikaa.

Arkirutiinit kannattelevat

Lonka sanoo, että kontakti muihin ihmisiin on joka tavalla tärkeä, myös silloin, jos joutuu olemaan yksin kotona. Jokainen voi miettiä, onko omassa tuttavapiirissä joku, joka saattaa kaivata keskustelukumppania. Varsinkin iäkkäät, joita on nyt kehotettu rajoittamaan liikkumistaan, voivat kokea yksinäisyyttä.

Koronaepidemia on hyvin poikkeuksellinen tilanne. Kukaan suomalaista ei ole aiemmin tällaista kokenut. Suhtautumista vaikeuttaa sekin, että uhka on niin kovin epämääräinen, tarttuva tauti, jonka etenemistä kukaan ei osaa ennustaa.

– Sodan aikanakin yhteinen vihollinen oli helpommin hahmotettavissa kuin tämänkertainen uhka, Lonka arvioi.

Faktatiedon saamisen ja läheisten tuen lisäksi ihmistä kannattelevat arkirutiinit. Niistä kiinnipitäminen on Longan mielestä erityisen tärkeää nyt, kun moni arkinen asia on muuttunut.

– Lapset ovat kotona etäopetuksessa, ja aikuiset saattavat tehdä työtään myös kotona. Uudenlaisessakin tilanteessa on tärkeää, että aamulla noustaan ylös, syödään aamiainen, työskennellään tietty aika, lounastetaan, ulkoillaan ja niin edelleen. Rutiinit antavat turvaa.

Tietotulvan keskellä kannattaa kuunnella itseään ja annostella korona-aiheisten uutisten ja keskustelun määrää.

– Välillä kannattaa pitää taukoa, sulkea kaikki laitteet ja ottaa kirja käteen tai lähteä vaikka lenkille. Arki kuitenkin jatkuu, aurinko nousee joka päivä ja kevät etenee.

Jos omat voimat eivät riitä

Jos tuntuu, että omat voimat alkavat ehtyä korona-asioiden käsittelyssä, on apua tarjolla.

Vinkkejä koronan aiheuttaman huolen ja epävarmuuden sietämiseen löytyy Mielenterveystalon verkkosivuilta: www.mielenterveystalo.fi.

Savonlinnan Kriisikeskus on auki ma–pe klo 10–16. Kasvokkain tapahtuvat tapaamiset ovat nyt vaihtuneet puhelimeen tai muuhun etäyhteyteen. Kriisikeskuksen puhelinnumero on 0440 273 700 ja sähköposti kriisikeskus@slnkriisikeskus.fi.

Valtakunnallinen kriisipuhelin tarjoaa keskusteluapua vuorokauden ympäri viikon jokaisena päivänä numerossa 09 2525 0111.

Sosterin mielenterveys- ja päihdepalveluiden MIEPÄ-puhelin (mielenterveys- ja päihdearviointiyksikkö) ottaa puheluita vastaan ma–pe klo 8–20 ja viikonloppuisin klo 10–18 numerossa 044 417 3751.