Luston johtajan tehtävät jättävä Helkamari Knaapi hengähtää hetken - tulevat kuviot vielä auki

Helkamari Knaapi on ollut eräänlaisessa unelmatyössä, mutta kymmenen vuotta on riittävä aika luovan asiantuntijaorganisaation johtajana. Pian on aika antaa aikaa itselle, pysähtyä ja miettiä, mitä tulevaisuudeltaan haluaa.

Timo Seppäläinen

Helkamari Knaapi teki radikaalin ratkaisun ja jättää Luston johtajan tehtävät kymmenen vuoden jälkeen. Tulevaisuus on vielä avoinna, mutta ainakin hetki hengähdetään.

Vähiin käy, ennen kuin loppuu. Metsämuseo Luston johtajan tehtävän kuun lopussa jättävä Helkamari Knaapi, 47, kuvailee kulunutta yli kymmentä vuotta kokemuksellisesti äärettömän rikkaaksi elämänvaiheeksi.
Kun Knaapi valittiin Luston johtoon, työstettiin laajennuksen loppuvaiheita ja Koneaika-näyttelyä, ja vauhtia on sen jälkeenkin riittänyt. Tarkempaa listaa, mitä talossa on saavutettu tänä aikana, Knaapi ei halua nostaa esiin. Jääköön se muiden arvioitavaksi.
Lustossa työskentelee moniammatillinen ja osaava asiantuntijoiden joukko. Museo- ja metsäalat, tutkimus ja matkailu luovat mielenkiintoisen viitekehyksen ja yhteistyöverkoston, jossa toimia ja joka kehittyy koko ajan. Tekniikan kehitysvauhti on tuonut oman lisävärinsä tähän.

Lustolla on kävijämääriltään ennätyksellisen hyvä vuosi tulossa, jo elokuun puolivälissä kävijöitä on ollut 29 000.
— Voin hyvillä mielin siirtää pestin eteenpäin.
Työ metsämuseossa on ollut Knaapille eräänlainen unelmatyö, jossa yhdistyvät harrastukset ja mielenkiinnon kohteet. Hän on kassaran kokoisesta kulkenut metsänhoitotöissä ja vesillä. Kuvataide, musiikki, kirjallisuus ja kulttuuritapahtumat eri muodoissaan ovat aina olleet tärkeä harrastus.
Knaapi arvaa jo etukäteen, että irti pääseminen on vaikeaa, jäähän Lustoon ihmisiä, joiden kanssa on ollut tiivis yhteys. Kymmenen vuotta on kuitenkin riittävä aika luovan asiantuntijaorganisaation johtajana.
— Talon on aika saada uusia tuulia. Mielenkiinnolla odotan, millaisia linjauksia ja avauksia seuraaja tekee.

Vaikka Knaapi ei suunnitellut tekevänsä niin radikaalia ratkaisua, että jättää tehtävänsä vailla uutta tai edes suunnitelmaa, mitä tulevaisuudeltaan haluaa, pian on aika hengähtää.
— Vedän kaikessa rauhassa henkeä. Nyt on aika tarkastella, mihin energiani ja osaamiseni haluan suunnata, mitä haluan oikeasti. Se voi olla opiskelua, yrittäjyyttä tai jokin mielenkiintoinen tehtävä, mutta en aio rynnätä tulevaan suin päin. Luovuuden syntymiseen tarvitaan myös lepoa. Tarvitsen hetken sellaista aikaa, ettei minun tarvitse päättää mistään mitään, sanoo Knaapi ja naurahtaa.
Tämä pätee niin töissä kuin kotona. Viimeiset 20 vuotta Knaapi on ajatellut ensin muita ja sitten itseä. Lapsiperheen aikataulu- ja kuljetusrumba kotona on hiljentynyt, kun uusperheen yhdeksän lasta ovat jo pääosin maailmalla. Myös työyhteisön vaatimukset jäävät hetkeksi taka-alalle.
— Nyt on mahdollisuus pysähtyä miettimään ja rikkoa rutiineja. Monella tapaa uusi ja erilainen arki on tulossa. Koska viimeksi olen hakenut töitä?
— Olen tehnyt ennenkin elämässä isoja ratkaisuja luottaen, että asiat järjestyvät ja elämä kantaa. Välillä pitää tehdä tilaa uudelle tulla.

Punkaharju säilyy kotina myös tulevaisuudessa.
— Tämä on tärkeä ja rakas seutukunta ja haluan jatkossakin tehdä oman panokseni alueen elinvoiman ylläpitämiseksi ja kohottamiseksi.
Tamperelaislähtöinen, Helsingin keskustassa asunut ja työskennellyt Knaapi tuumaa, että Lusto ja Punkaharju on ollut stimuloiva ympäristö olla töissä.
— Ympäristö vaikuttaa meihin, halusimmepa tai emme. Se antaa tietyntyyppistä perspektiiviä tekemiselle. Edelleen nautin valtavasti vuoden- ja vuorokaudenaikojen vaihtelusta harjuluonnossa.
— Olen oppinut hakemaan iloa pienistä asioista ja havainnoimaan luonnonilmiöitä. Pitää vain pysähtyä hetkeen. Toivoisin, että pystyisin sen taidon säilyttämään.

Osallistu keskusteluun

Itä-Savo