Konserttiarvio: Kerimäkeläisten viihdyttävässä juhlakonsertissa Finlandian aikana yleisö osoitti kunnioitusta paitsi isänmaalle myös kuorolle — katso video!

Kerimäen Mieslaulajat 70 vuotta –juhlakonsertti Savonlinnasali, 14.10.2017 Kerimäen Mieslaulajat, joht. Pertti Järvisalo Solistit: Juha Kotilainen, Timo Kurki, Kimmo Makkonen, Sami Torpakko

Soila Puurtinen

Juha Kotilainen toimi solistina kuoron juhlakonsertissa.
Juha Kotilainen toimi solistina kuoron juhlakonsertissa.


Kerimäen Mieslaulajat 70 vuotta –juhlakonsertti
Savonlinnasali, 14.10.2017
Kerimäen Mieslaulajat, joht. Pertti Järvisalo

Solistit: Juha Kotilainen, Timo Kurki, Kimmo Makkonen, Sami Torpakko


Oli komeaa hetki kun yleisö nousi seisomaan toisen ylimäärisen, Finlandian, soidessa Kerimäen Mieslaulajien 70-vuotisjuhlakonsertissa. Toki yleisön reaktio tuli isänmaallisuudesta, mutta oli tunne että haluttiin osoittaa suosiota kuorollekin. On kunnioitettavaa, että tilanteessa jossa kaupungin oma orkesterikin joutuu konsertoimaan muualla, kerimäkeläiset pystyvät järjestämään juhlakonserttinsa Savonlinnasalissa.

Konsertti oli kokonaisuudessaan erinomaisen viihdyttävä tilaisuus. Ohjelma klassisesta viihteeseen oli huolellisesti suunniteltu, laulut opeteltu hyvin. Valaistukseen ja äänentoistoon oli paneuduttu. Takana ovat ajat jolloin kuoron joulukonsertit vetivät Savonlinnasalin kaksi kertaa täyteen, mutta edelleen uskollista fanijoukkoa oli melkein salin täydeltä.

Konsertin aloituskappaleet olivat vielä hieman jäykkää laulamista, mutta jo Väinö Pesolan Suomenmaa soi tunteikkaasti ja tasapainoisesti. Ensimmäisen puoliajan huippu kuoron osalta oli Leevi Madetojan Soita somer, helkä hiekka –laulu, jossa 1. tenorit näyttivät mallia miten pitää laulaa korkealta kevyesti.

Soila Puurtinen

Kerimäen mieslaulajat piti 70-vuotisjuhlakonsertin Savonlinnasalissa lauantaina.


Pekka Kostiaisen kaksi laulua, Palle, koditon koira ja Pihlajanmarjat toivat ripauksen mieskuorokonsertteihin aina kuuluvaa huumoria.

Juha Kotilaisen särmikäs baritoni puolestaan valoi konserttiin tyylikkyyttä. Pertti Järvisalon hienon piano-osuuden saattelema Oskar Merikannon Laatokka oli kerrassaan upeaa kuultavaa.

Kuoro on äänellisesti vahvassa kunnossa, stemmat soivat enimmäkseen puhtaasti. Paikoin voisi kuitenkin olla enemmän rytmistä terävyyttä. Tähän tuli parannusta kun toisella puoliajalla säestämässä oli paikallisista muusikoista koottu parikymmenhenkinen orkesteri. Harvoin kuulee orkesterin ja kuoron soivan yhtä tasapainoisesti yhdessä. Orkesteri soitti hyvin ja orkesterisovitukset tukivat hienosti kuoroa. Monet kappaleet tekivät vaikutuksen. Daa-da daa-da eteni kuin juna, rennosti ja tarkasti. Tangot soivat ilmeikkäästi, vaikka muutaman kerran tenorit jäivät vahvaäänisten bassojen varjoon. Kotilaisen tulkitsema Yö väistyy oli lähes täydellinen esitys.


Kuoron omat solistit, Timo Kurki, Kimmo Makkonen ja Sami Torpakko hoitivat osuutensa mallikkaasti. Kurki tulkitsi Can’t Help Falling in Love with You -sävellyksen karhealla charmilla, Torpakko toi konserttiin kaivattua svengiä.
Kovin mielenkiintoista olisi ollut tietää erinomaisten orkesterisovitusten tekijöitä, edes mainittuna konsertin oheismateriaaleissa. Kovin vähän oli ylipäätään konsertin yhteydessä tiedotettu soittajista.