Kun S/S Saimaa ilmestyi näköpiiriin 50 vuotta sitten, Aaro Loikkaselle tuli kiire — lauantaina entinen kansimies kävi tervehtimässä tuttua alusta vuosikymmenien jälkeen

Höyryalusten 50-vuotisjuhlaregatta toi ikääntyneet kaunottaret Lappeenrannan satamaan. Terva tuoksui ja höyrypilli soi ihan niin kuin ennen.

Anne Kokkonen

Höyrylaiva S/S Saimaa tuli tutuksi Aaro Loikkaselle, kun hän oli kesätöissä Heinävesi II:n kansimiehenä.
Höyrylaiva S/S Saimaa tuli tutuksi Aaro Loikkaselle, kun hän oli kesätöissä Heinävesi II:n kansimiehenä.

Höyryalus S/S Saimaa oli Lappeenrannan satamalaiturissa hassusti kallellaan. Vieraita riitti aluksen kansilla ja reelingeillä jonoksi asti, ja ajoittain kaikki kuikuilivat samaan suuntaan.

Vantaalainen Aaro Loikkanen laskeutui hymyssä suin laskusiltaa pitkin satamatorille. Jälleennäkeminen tutun aluksen kanssa oli ollut enemmän kuin mieluinen.

Hurma on hyvin virkeä eläkeläinen, jolla on vahvasti oma tahto. — Mikko Manka

Loikkasen ja Liikenneviraston edustuskäyttöön päätyneen entisen tarkastusaluksen tuttavuus juontaa juurensa vuosikymmenten takaa. Jo puoli vuosisataa sitten Saimaa ja Loikkanen moikkailivat toisiaan aina kohdatessaan.

Kesätöissä kansimiehenä

Kesällä 1968 lukiolaispoika Aaro Loikkanen toimi S/S Heinävesi II:n kansimiehenä. Nykyisin Suvi-Saimaan nimellä tunnettu alus liikennöi tuolloin Savonlinnan ja Kuopion välisellä reitillä.

Höyrylaivaromantiikan paras loisto oli jo himmennyt. Mummot eivät enää kuljettaneet sianporsaita pärekoreissa, ja alus oli muutettu kulkemaan öljyllä pari vuotta aikaisemmin.

— Hyvä, kun halkojen rahtaamiselta vältyttiin, Loikkanen muisteli.

Kesäinen Saimaa oli kuitenkin vähintään yhtä ihana kuin nykyään. Ihmiset liikkuivat kesäaikaan ahkerasti, ja ulkomaiset matkailijat olivat löytäneet tiensä Savon peräkyliin asti.

— Lukion käymisestä oli hyötyä. Saksaa ja englantia sai puhua lähes päivittäin.

Merenkulun tarkastaja piti huolen siitä, että liikennöinti sujui lakien mukaan. Kun tarkastajaa kuljettanut S/S Saimaa ilmestyi horisonttiin, kansimiehen piti huolehtia tervehtimisestä nousevilla ja laskevilla lipuilla.

— Kaikkia muita aluksia tervehdittiin höyrytorvella. Saimaa oli helppo tunnistaa, kun se oli niin matala ja erinäköinen muut järvellä seilanneet alukset.

Anne Kokkonen

Hinaajahöyryalus Hurman päällikkö Mikko Mankakin joutui peittämään korvansa, kun kaikki Lappeenrannan sataman höyrylaivat antoivat yhteistervehdyksen höyrypilleillä.

Vahvatahtoiset vanhukset

Höyrytorvet törähtelivät lauantaina Lappeenrannan satamassa niin kovaäänisesti, että jopa hinaajahöyryalus Hurman päällikön Mikko Mankan piti suojata korvansa käsillään. Vaikka Suomen höyrypursiseuran 50-vuotisjuhlaregattaan osallistuneilla aluksilla oli ikää sadan vuoden verran, niiden persoonallisuus oli tallella.

— Hurma on hyvin virkeä eläkeläinen, jolla on vahvasti oma tahto, mutta joka on myös lempeä, Manka kuvaili UPM:n edustuskäytössä olevaa alusta.

Hurma seilaa Saimaalla nelisen viikkoa vuodessa. Enimmäkseen alus kyntää Lappeenrannan edusvesiä, mutta kerran kesässä tehdään yksi vähän pitempi matka. Tänä vuonna se suuntautuu Savonlinnaan.

Höyrylaivat liittyvät ihmisten mielikuvissa ja vanhoissa dokumenteissa aina kauniisiin kesäpäiviin. Aaro Loikkanen vietti aikoinaan kaksi kesää Heinävesi kakkosen matkassa: muistaako hän yhtään vesisadetta?

— Tuntuu siltä, että aina paistoi aurinko!

Anne Kokkonen

Lappeenrannassa vierailleet höyrylaivat oli puunattu juhlakuntoon.

Anne Kokkonen

Saimaan höyrypusiseuran juhlaregatta toi monta tuttua alusta Lappeenrannan satamaan.

Anne Kokkonen

Höyrylaivat täyttyivät yleisöstä lauantaina Lappeerannan satamassa.