Laitaatsalmen sillalla mitataan kitkaa ja pyritään torjumaan liukkaus ennalta — ”On poikkeuksellisen paha paikka”

Laitaatsalmeen ei tule omaa siltavahtia — Päivystäjät ennakoivat ja seuraavat keliä.

Soila Puurtinen

Laitaatsalmen silta on talven liukkailla keleillä sekä raskaan liikenteen kuljettajien että tien kunnossapitäjän mielestä poikkeuksellisen paha paikka. 
Laitaatsalmen silta on talven liukkailla keleillä sekä raskaan liikenteen kuljettajien että tien kunnossapitäjän mielestä poikkeuksellisen paha paikka. 

Savonlinnan Laitaatsalmen sillan liukkautta torjutaan kovilla pakkasilla auraamalla ja hiekoittamalla ja lauhemmilla keleillä käytetään myös suolaa.

— Aamuja ennakoidaan, kitkaa tarkistetaan ja tavaraa lisätään tarvittaessa. Meillä on käytössä kitkamittarit, mutta jonkin verran osaa arvioida silmämääräisestikin, kertoo Savonlinnan seudun tienhoidon alueurakasta vastaavan Lemminkäisen työnjohtaja Antti Ronkainen.

Silta kuuluu hoitovaatimuksiltaan parhaaseen ykkösluokkaan. Tie pidetään pääosin paljaana ja liukkaus pyritään aina torjumaan ennakkoon.

— Liukkautta ei siis saa olla, mutta käytännössä aina ja täysin siihen pääseminen on hyvin vaikeaa. Tämä on kelien kanssa elämistä ja ennakoimista, tarpeen vaatiessa hoidetaan tiheämpään tahtiin.

Ronkaisen mukaan Laitaatsalmen silta on kunnossapitäjälle poikkeuksellisen paha paikka.

— Nousut ovat jyrkät. Lisäksi nyt toisen sillan ollessa vielä rakenteilla kaupungista päin sillalle tulo vielä mutkittelee, ja se vaikeuttaa tilannetta.

Silti Ronkainen ei innostu ehdotuksesta perustaa Laitaatsalmea varten erillinen siltavahdin toimi.

— Kunnossapidossa tunnetaan sillan haasteet ja niihin pyritään varautumaan sekä ennakoiden että tarvittaessa reagoimalla nopeasti. Puolen tunnin tai viimeistään tunnin sisällä siihen päästään aina hiekoittamaan.

Vetoapua Ronkainen ei kiinni juuttuneille lupaa.
— Sitä vastuuta meillä ei ole. Meille kuuluu se liukkauden torjunta.

Luokka määrittää hoidon 

Liikennevirasto määrittelee teiden hoidon palvelutason. Tiet on jaettu hoitoluokkiin.

Hoitoluokka Ise

Tie on pääosin paljas. Liukkaus pyritään aina torjumaan ennakkoon, mutta sään muutostilanteissa voi lievää liukkautta esiintyä. Myös pitkinä pakkaskausina, jolloin suolaus ei ole mahdollista, voi tien pinta olla osittain jäinen. Toimenpiteet ajoitetaan siten, että ne haittaavat mahdollisimman vähän liikennettä.

Hoitoluokka Is

Tie on pääosin paljas. Pyrkimyksenä on hyvä pito, mutta sään muutostilanteissa voi lievää liukkautta esiintyä. Keski- ja Pohjois-Suomessa sekä maan eteläosassa kylminä ajanjaksoina tiellä voi olla jonkin verran pitkittäisiä ohuita polannekaistoja, jotka eivät erityisesti vaikuta ajamiseen. Polanne tarkoittaa pakkautunutta lumi- tai jääharjannetta tiessä. Pitkinä pakkaskausina, jolloin suolaus ei ole mahdollista, voi tien pinta olla osittain jäinen. Liukkaus torjutaan pääsääntöisesti ennakoivilla toimenpiteillä.

Hoitoluokka I

Tie on suurimman osan ajasta paljas. Pyrkimyksenä on hyvä pito, mutta sään muutostilanteissa voi lievää liukkautta esiintyä. Matalia kapeita polannekaistoja ajokaistojen ja ajourien välissä voi ajoittain esiintyä. Pitkinä pakkaskausina, jolloin suolaus ei ole mahdollista, voi tien pinta olla osittain jäinen. Liukkauden ongelmatilanteet pyritään estämään ennakoivasti liukkauden torjunnalla.

Hoitoluokka Ib

Tie hoidetaan melko korkeatasoisesti, mutta pääosin ilman suolaa. Tien pinta on liikennemäärästä ja säästä riippuen osittain paljas, osittain tiellä on polannekaistoja tai tie voi olla kokonaan lumipolanteen peittämä.
Tiellä on ongelmallisimpia sääolosuhteita lukuun ottamatta hyvä talvikeli, joka ei ole paljaan asfaltin veroinen, mutta riittävän turvallinen tienkäyttäjien liikkuessa vallitsevien olosuhteiden mukaisesti. Polanneurat ja -pinta tasataan mahdollisimman tasaiseksi. Liukkaus torjutaan suolalla vain syys- ja kevätliukkailla sekä liikenneturvallisuutta erityisesti vaarantavissa ongelmatilanteissa.

Talvihoitoluokka TIb

Tiestö on sydäntalven aikaan polannepintainen. Laatu on vastaavan tasoinen kuin Ib-teillä, mutta tiellä voi olla hieman syvemmät polanneurat, jotka eivät alhaisen nopeusrajoituksen takia aiheuta ongelmia liikenteelle.

Hoitoluokka II

Tien pinta on pääosin polannepintainen ja polanne voi olla osittain urautunut. Tiellä on normaalitilanteissa riittävä kitka ja tasaisuus maltilliseen liikennöintiin. Risteysalueet, mäet ja kaarteet hiekoitetaan niin, että normaali liikkuminen on turvallista.
Teiden pintoja karhennetaan ja kaikkein ongelmallisimmilla keleillä hiekoitetaan kokonaan. Vaikeissa säätilanteissa, esimerkiksi sään äkillisesti lauhtuessa tai heti lumisateiden jälkeen, liikenteeltä edellytetään varovaisuutta.

Hoitoluokka III

Tiestö on pääosan aikaa polannepintainen ja paikoin voi olla uria. Laatu on pääsoin sama kuin II-luokan teillä, mutta auraus- ja liukkaudentorjunta voi kestää kaksi tuntia pidempään. Sään muuttuessa keli voi olla useiden tuntien ajan ongelmallinen, jolloin ajaminen vaatii erityistä varovaisuutta.

Suomen maanteiden talvihoitoluokat löytyvät kartalta tästä.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet