Suomalaisen miehen paras kaveri on suomalainen koira — Tertin isäntä Matti Pylkkänen sai suomenpystykorvan lääkärin määräyksellä

Suomenpystykorvat ovat rikastuttaneet virkeällä olemuksellaan Tertin kartanon pihapiiriä vuosikymmenten ajan. Ne ovat isännälleen tärkeitä metsästyskumppaneita ja ystäviä, joihin solmiutuu aivan erityinen suhde.

Jaakko Avikainen

Kaksivuotias Virkki on intoa täynnä kuin ilmapallo. Isäntä tuli tervehtimään.
Kaksivuotias Virkki on intoa täynnä kuin ilmapallo. Isäntä tuli tervehtimään.

Tertin kartanon vahdit Jorri, 7, ja Virkki, 2, ottavat rennosti. Sateisen suttuinen alkutalven päivä ei innosta mainittaviin pyrintöihin. Kopin katolta sopii pitää silmällä pihaa ja tarvittaessa ilmoittaa, ketkä ovat vartiossa. Välillä voi järsiä kokoliasta hirvenluuta mielen virkistykseksi.

Tilanne kuitenkin sähköistyy.

— Kohta alkaa mahdoton hunttaseminen ja juokseminen, ennustaa Matti Pylkkänen, Tertin isäntä.

Niinhän siinä käy. Isännän lähestyminen käynnistää innostuneen haukun ja koiramaiset piruetit. Isännän tulo kun on usein merkki virkistävästä retkestä lähimaastoihin. Tiedä vaikka pääsisi vähän näätää tukistamaan.

Nyt ei kuitenkaan lähdetä sen kauemmas kuin poseeraamaan. Virkiltä homma sujuu, paitsi kun pitäisi olla paikallaan. Menohalut ovat hirmuiset nuorella koirapojalla ja asiaakin on kovasti.

Jorri istuskelee tarhassa vanhemman koiran arvokkuudella ja seuraa katseella. Tuleehan se maailma valmiiksi vähemmälläkin resuamisella.

Lääkärin määräyksestä

Virkki on siitä erikoinen koira, että se on määrätty isännälleen reseptillä. Pylkkäsen hyvä ystävä, vastikään edesmennyt erikoislääkäri Risto Hämäläinen sattui kuulemaan, kun Pylkkänen pohti uuden koiran hankkimista.

— Vähän ajan päästä tuli vaimo Pepitan nimellä postia. Kirjeessä oli minulle kirjoitettu resepti, jossa määrättiin ”yksi suomenpystykorvan pentu, mielenterveyden ylläpitämiseen”, muistelee Pylkkänen. Kiitellen vieläkin Hämäläisen tarkkanäköisyyttä.

Jorri ja Virkki ovat tärkeä osa Tertin kartanomiljöötä. Ne tavallaan sulkevat yhden ympyrän kartanon historiassa, sillä Terttiin 1930-luvulla hankitut kaksi suomenpystykorvaa olivat samannimiset. Siitä lähtien, 47 vuoden ajan Tertissä on pikinokkia ollut.

Sitten kävellään yhdessä, nautitaan hetkestä ja unohdetaan arki. Ei ole kiirettä minnekään.

Matti Pylkkänen sai ensimmäisen oman koiransa 13-vuotiaana. Sen hommasi isä Olavi Pylkkänen, tunnettu pystykorvakasvattaja.

— Jokainen koira on omanlaisensa. Ei niitä osaa järjestykseen pistää, Pylkkänen sanoo. Kartanon mailta, suuren tammen katveesta ovat saaneet viimeisen makuupaikkansa myös koirat, joille on koittanut aika siirtyä ikuisille metsästysmaille.

Metsästys on parasta

Puhelemme jalostuksesta. Välillä on menty liiallisuuksiin ja seurauksena on tullut epilepsiaa ja jalkavaivoja. Ei onneksi Tertissä kuitenkaan. Mutta korjausliikkeitä on tehty.

— Ennenhän se oli helpompaa tuokin homma. Koirat liikkuivat laumassa ja viekkain uros pääsi jatkamaan sukuaan. Siinä hoitui jalostuskin samalla, Pylkkänen nauraa. 

Metsästys on suomenpystykorvalle parasta mitä se tietää. Niissä hommissa myös koiran ihminen kokee parhaat hetket. Kahdestaan, tiiviissä yhteistyössä. Suomenpystykorva oppii homman luonnostaan. Sille vain pitää antaa tilaisuus.

— Hämärissä ei tarvitse kuin auto käynnistää niin jo alkaa tarhassa hirmuinen ulina. Myrskytön syyspäivä on paras, ei haittaa vaikka sataakin. Sitten kävellään yhdessä, nautitaan hetkestä ja unohdetaan arki. Ei ole kiirettä minnekään. Saalista tulee jos tulee. Se ei lopulta ole niin merkityksellistä, tunnustaa Pylkkänen.

Mutta jos sitä tulee, koittaa koiran ja ihmisen juhlahetki. Metsässä pötkötellään ja rapsutellaan kaikessa rauhassa, nautitaan yhteisestä onnistumisesta. Koira saa oman palkintonsa.

— Jalat ja kynnet kuuluvat perinteisesti koiran rutusteltaviksi, Pylkkänen kertoo.

Jorri on kokenut konkari metsäkoirana. Virkki on pari lintua saanut, mutta vielä oppipoika. Mutta aikaahan on.

Uskollisin ystävä mitä olla voi

Suomenpystykorva on yhden ihmisen koira. Pylkkäsenkin kaikki koirat ovat olleet hänellä pennusta saakka. Ne kiintyvät kotiväkeensä eivätkä toiseen vaihda. Kahden suomalaisen kaverin luottamuksellista suhdetta ei katkaise kuin kuolema. Ihan niin kuin Jorma Eton kuuluisassa runossa sanotaan.

Suomenpystykorva on suomalainen, kaunis, aikaansaava ja uskollinen.

Mutta kysytään nyt asiantuntijalta vielä yhtä perustelua.

— Se on ainoa koira, jonka kanssa voi keskustella luottamuksellisia asioita, sanoo Pylkkänen.

Kiitos. Tämä asia tuli selväksi.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.