Selkälokin kanta on romahtanut Savonlinnankin seudulla — Suomessa on liito-oraviakin enemmän!

Pienpetojen saalistusretket pesimäluodoilla aiheuttavat totaalista tuhoa.

Risto Juvaste

Selkälokki on keskikokoinen, aikuispuvussa mustaselkäinen ja keltajalkainen lokki. Se on harmaalokkia pienempi ja lokeistamme ainoa pitkän matkan muuttaja: useimmat yksilöt muuttavat Keski-Afrikkaan.
Selkälokki on keskikokoinen, aikuispuvussa mustaselkäinen ja keltajalkainen lokki. Se on harmaalokkia pienempi ja lokeistamme ainoa pitkän matkan muuttaja: useimmat yksilöt muuttavat Keski-Afrikkaan.

Uljas ja tyylikäs selkälokki on yhä harvinaisempi näky Savonlinnankin lähivesillä. Lokkitutkija Risto Juvasteen mukaan kanta on jopa puolittunut 1990-luvun vuosista.

Erittäin uhanalaisia selkälokkeja on nykyään Suomessa enää noin 7 000 paria eli vähemmän kuin laulujoutsenia tai liito-oravia.

Selkälokkien kannan romahduksen syitä on monia. Sotien jälkeen pesintätuloksia vähensivät munien keruu ruuaksi ja metsäteollisuuden elohopeapäästöt, jotka kalojen välityksellä heikensivät munia.

— Nykyäänkin eräänä syynä ovat ympäristömyrkyt, jotka ovat aiheuttaneet ongelmia lisääntymiskäyttäytymisessä. Pienpetojen, kuten supin ja minkin, saalistus lienee lisääntynyt, ne tuhoavat usein koloniat totaalisesti, Juvaste sanoo.

Petolinnut ottavat aina omansa, mutta merikotkien leviäminen Sisä-Suomeen on uusi uhka selkävesilinnuille.

Myös harmaalokin, varisten ja korppien aiheuttamat muna- ja poikastappiot ovat lisääntyneet ja veneilijät ovat joskus välillisenä osasyynä, sillä he nostavat selkälokit ilmaan pesiltään, jolloin saalistavat linnut pääsevät iskemään suojattomiin pesiin.

— Ilkivaltaakin vielä esiintyy. Paikoin rauhoittamattomia harmaa- ja merilokkeja ammutaan elokuun alusta muun muassa harjoitusriistaksi. Tällöin saatetaan ampua myös paljon selkälokkeja, sillä nuoria lintuja ei voi erottaa lajilleen ja lentävien aikuistenkin erottaminen ampumatilanteessa on kyseenalaista.

Ilkka Solanterä

Nuoret, ruskeankirjavat selkälokkiyksilöt ovat joskus vaikeita tunnistaa, mutta mustaselkäinen aikuinen (kuvassa) eroaa selvästi muista lokkilajeistamme. Kuvan yksilö liiteli Savonlinnan Haukivedellä kesällä 2017.
Nuoret, ruskeankirjavat selkälokkiyksilöt ovat joskus vaikeita tunnistaa, mutta mustaselkäinen aikuinen (kuvassa) eroaa selvästi muista lokkilajeistamme. Kuvan yksilö liiteli Savonlinnan Haukivedellä kesällä 2017.

Selkälokkikanta puolittunut 1990-luvulta

Juvaste on tehnyt selkälokkilaskentaa eri puolilla Itä-Suomea. Laskennat ovat ulottuneet myös Savonlinnan seudulle, Haukivedelle, Pihlajavedelle, Puruvedelle sekä Savonrannan ja Oravin alueelle.

Haukivedellä tavattiin 1990-luvun huippuvuosina 45 selkälokkiparia. Tämän vuoden laskennassa luku oli enää 20. Haukiveden pohjoisosa ei ole mukana luvuissa.

Pihlajavedellä 1990-luvun vuotuinen maksimimäärä oli oli 200 paria, tänä vuonna 110. Puruvedellä luvut ovat 155 ja 85. Savonrannan ja Oravin laskenta-alueella pudotus on 15 parista 8:aan.

Risto Juvasteen mukaan erittäin huolestuttavaa on poikastuoton lasku alle kestävyysrajan. Rajana pidetään noin 0,3 poikasta per pari. Haukivedellä poikastuotto oli tänä kesänä paras, 0,6 poikasta paria kohden. Pihlajavedellä poikastuotto on heikoin, 0,27, Puruvedellä 0,35 ja Savonranta-Oravi-alueella 0,38.

Kommentoidut