Lyydiä ja livvinkarjalaa Linnalan kielikahveilla — Karjalan kielessa on samoja sanoja kuin suomen kielessä, mutta eri merkityksissä

Karjalan kielen kieliopissakin riittää harrastajalle päntättävää.

Soila Puurtinen

Savonlinnalainen Riina Ylönen (vas.) ja Olga Paršukova tapasivat Linnalan 
opiston kielikahvilassa. Parsukova on puhunut lapsuudestaan lähtien 
karjalan kieltä. Parsukovan murretta oli Ylösen mukaan mielenkiintoista 
kuunnella. Riina Ylösen Riiko-poika puhuu sekä suomea että 
livvinkarjalaa.
Savonlinnalainen Riina Ylönen (vas.) ja Olga Paršukova tapasivat Linnalan opiston kielikahvilassa. Parsukova on puhunut lapsuudestaan lähtien karjalan kieltä. Parsukovan murretta oli Ylösen mukaan mielenkiintoista kuunnella. Riina Ylösen Riiko-poika puhuu sekä suomea että livvinkarjalaa.

Linnalan opiston kielikahvila Cafe Lingvassa Savonlinnassa on päässyt hiomaan karjalan kielen taitojaan sukujuuriltaan syntyperäisen karjalaisen kanssa.

Olga Paršukova (86) on viettänyt talveaan tyttärensä perheen luona Savonlinnassa. Hän asuu Venäjällä omakotitalossaan Viitanan kylässä, joka sijaitsee 25 kilometriä Petroskoista luoteeseen.

Karjalan kielessä on monia murteita, mikä vaikeuttaa ymmärtämään toista. - Riina Ylönen

Olga Paršukovan vävy Albert Imatov kertoo, että vanhuksen on hankalaa asua keskitalvella kotitalossaan. Siksi hän on nyt Suomessa.

Linnalan opiston kielten pääopettaja Päivi Harjusalmi on iloinnut, että pirteä Paršukova on tullut mukaan kielikahvilaan.

— Tämä on harvinaisen hieno mahdollisuus puhua karjalan kieltä ihmisen kanssa, joka käyttänyt sitä lapsuudestaan, hän sanoo.

Olga Paršukova tietää, että kotikylässä olisi neljä karjalan kielen osaajaa, mutta omassa tuttavapiirissä ei sellaisia ihmisiä ole.

— Minulla on kaksi tytärtä ja yksi poika. He ymmärtävät karjalan kieltä vähän, mutta eivät osaa sitä puhua. Kotikylässä on omaa kieltä vaikea päästä nykyisin enää kenenkään kanssa puhumaan.

Hän kertoo, että Petroskoissa karjalan kieltä voi opiskella koulussa vapaaehtoisesti, ja nykyisin myös yliopistossa.

Albert Imatov taas sanoo, ettei hän aikoinaan voinut opiskella koulussa karjalaa.— Vaimokin on kielen unohtanut.

Omat sukujuuret innostivat opiskelemaan karjalan kieltä

Savonlinnalainen Riina Ylönen tuli juttelemaan kielikahvilaan Olga Paršukovan kanssa.

Ylönen on opiskellut karjalan kieltä omaehtoisesti vuodesta 2014 lähtien. Hän kiinnostui kielestä sukujuuriensa vuoksi.

Hänen isovanhempansa ovat lähtöisin Lamminsalosta ja -kylästä, Uukuniemeltä ja Jaakkiman Meriän kylästä.

— He puhuivat karjalan murretta, siis suomen kielen kaakkoismurteita. Heidän puheessaan esiintyneet erikoiset sanat ja ilmaukset jäivät elämään perheessäni. Nämä hassutukset olivat karjalan kieltä, ja niiden tutkiminen innosti aikuisiällä oppimaan kielen.

Ylösen ja Paršukovan tavatessa kävi ilmi, että Paršukova puhui karjalan kielen murteista lyydiä ja Ylönen livvinkarjalaa. Se tuottikin toisen ymmärtämisessä tiettyjä hankaluuksia.

Ylönen kertoo, että karjalaa puhutaan paitsi eri murteilla, myös eri korostuksilla, riippuen puhujan asuinalueesta.

— Olga käyttää paljon venäläisperäisiä sanoja, minä suomalaisperäisiä. Hänen korostuksensa oli venäläinen, minun vahvasti suomalainen. Tämä lisää keskustelun vaikeusastetta. Pitää keskustella hetki, että korva ehtii tottua.

Karjalan kielen kieliopissa on paljon opiskeltavaa

Joensuun yliopisto aloitti pari vuotta sitten Kiännä-hankkeen, joka tarjoaa karjalan kielen aktivisteille nopeat valmiudet kääntää erilaista materiaalia karjalan kielelle.

— Tuolla käännöskurssilla pääsinkin puhumaan karjalan kieltä.
Karjalan kieltä Ylönen pääsee myös kunnolla käyttämään, kun hän soittaa toiselle kielen harrastajalle.

Hankaluutta suomalaisten karjalan kielen opiskeluun tuovat muutamat tosiasiat.
Karjalaa kuunnellessa voi ymmärtää aika paljon tuttuja sanontoja tai sanoja.

Ongelma on siinä, ettei niiden merkitys ole aina sama kuin suomen kielessä.

Karjalan kielessä on myös aivan oma kielioppinsa. Kieliopissa on hyvin paljon juuri sille kielelle ominaisia koukeroita, jotka on Ylösen mukaan on vain päntättävä päähänsä.

— Puhutun ymmärtämisessä ratkaisee paljon sekin, kuinka puhdasta karjalan kieltä kieliopillisesti keskustelukumppani puhuu. Itse en hallitse vielä kunnolla tuota kielioppia. Murteitakin on monia, mikä tietää vaikeuksia ymmärtää toista.

Riina Ylösellä on kaksivuotias Riiko-poika, jolle äiti on puhunut jo vauvana livvinkarjalaa. Tuloksia on syntynyt.

— Pojan ensimmäiset sanat olivat karjalaa. Riiko vaihtaa hyvin sujuvasti karjalan kielen suomen kieleen. Minulle hän puhuu karjalan kieltä ja esimerkiksi omalle mummolle hän puhuu suomea.

Riina Ylönen on lähtöisin Parikkalasta.

Karjalan kieltä voi hyvin kuulla vantaalaisessa ostoskeskuksessa

Suomessa karjalankieliseen, kansalliseen vähemmistöön kuuluu noin 30 000 kansalaista.

Karjalan Kielen Seura ry:n sihteeri ja varapuheenjohtaja Pertti Lampi kertoo, ettei Venäjän tarkkaa lukua ei tiedetä. Arvio on, että Venäjällä heitä olisi 70 000–80 000.

— Suomessa nämä 30 000 ihmistä ymmärtävät ja puhuvat jonkin verran karjalaa. Heistä 5000 kansalaista käyttää karjalan kieltä arjessaan päivittäin, Lampi kertoo.

Lampi on ollut seuran sihteerinä vuodesta 2004 alkaen. Hän tietää, että monet nuoret aikuiset ovat alkaneet harrastaa karjalan kieltä. Kiinnostus oppimiseen on lisääntynyt selvästi.

— Opintoryhmiä on perustettu työväen- ja kansalaisopistoihin, seurakuntiin ja karjalaisyhdistyksiin. On myös paljon kielen harrastaja-porukoita, jotka eivät ole rekisteröityneet.

Karjalan Kielen Seura vaikuttaa siihen, että karjalan kieli olisi käyttökieli, ja siksi sitä pitää uudistaa.

Edellisessä, kuusiosaisessa sanakirjassa oli 60 000 sanaa. Sen jälkeen uudistussanoja on karjalan kieleen tullut tuhansia. Niitä on tullut paljon esimerkiksi tietojenkäsittelyn ja median aloilta.

Lammen mukaan seurassa ei olla enää huolissaan karjalan kielen asemasta. Aikaisemmin oltiin.

— Nyt on käynyt ilmi, että uusperheissä lapset, ja lapsen lapsetkin oppivat karjalan kielen, kun sitä käytetään kotikielenä.

Eniten karjalaa puhutaan Itä-Suomessa ja isoissa kaupungeissa.

— Vantaalaisessa kauppakeskuksessakin olen sitä kuullut, Lampi kertoo.