Kuuma luontovinkki Nojanmaasta: Linnunruokatorni suo lintujenruokkijalle vapaapäiviä

Lintujen talviruokinta sitoo ja velvoittaa koko talven ajaksi. Nojanmaassa on keksitty keino, jonka avulla ruokkija voi välillä käydä reissussakin, eikä tinteille silti ehdi tulla nälkä.

Soila Puurtinen

Kuuma luontovinkki Nojanmaasta: Linnunruokatorni suo lintujenruokkijalle vapaapäiviä

Lintujen talviruokinta edustaa varsinaista win-win-tilannetta: paitsi, että ruokinta turvaa monen pihapiirin linnun säilymisen hengissä Suomen kovassa talvessa, se tuo myös linnut niin lähelle ihmistä, että niiden havainnointi ja tarkkailu on hauskaa ja helppoa.

On kuitenkin muistettava, että kun linnut ovat tottuneet käymään ruokintapaikalla, ei tarjoilussa sallita taukoja: jos tarjoilu äkisti päättyy, eivät vakiovieraat osaa lähteä muuallekaan ja saattavat jopa menehtyä.

Savonlinnalainen Krister Lindén pohti, miten turvaisi tinttien hyvinvoinnin, vaikka itse lähtisi käymään matkalla eikä olisi alvariinsa täyttelemässä siemenkippoja. Hän keksi rakentaa filmivanerista korkean tornin, säiliön, johon mahtuu kerralla kuukauden annos auringonkukansiemeniä.

— Tuosta säiliöstä siemenet valuvat painovoiman ansiosta alaspäin ruokintatasolle, joka on rajattu rimoilla ja päällystetty levyllä. Rakosesta linnut käyvät nappaamassa siemenen ja lennähtävät sitten syömään sitä pusikon suojaan, Lindén selittää.

Talitinttejä suurin osa, puukiipijäkin käy

Nojanmaan Neljännelläkadulla asuva Lindén rakensi ruokintapaikan talonsa viereen, valtavan kuusenkannon päälle. Paikka sijoittuu sopivasti muutaman metrin päähän talon seinästä, keittiön ikkunan edustalle, ja sisältä kahvikupin ääreltä on mukava tarkkailla siivekkäiden touhuja.

— Lajikirjo ei ole kovinkaan laaja, Lindén pahoittelee.

— Talitintit muodostavat 95 prosentia kaikista ruokintapaikalla käyvistä linnuista. Hyvin harvoin piipahtaa sinitiainen tai punatulkku. Silloin tällöin käy puukiipijä vipeltämässä runkoa ylös ja alas. Tänä aamuna tuli vähän harvinaisempi vieras: harmaapäätikka, Lindén iloitsee.

Soila Puurtinen

Sinitiainen piipahti tornin ja pähkinälautasen päällä olevilla rasvapötkylöillä.
Sinitiainen piipahti tornin ja pähkinälautasen päällä olevilla rasvapötkylöillä.

Linturavintolan ruokalista on laaja

Siementornin päällä on pähkinä- ja mantelirouhelautanen, jota Lindén täyttää joka toinen tai joka kolmas päivä. Lautanen on peitetty muovikuvulla ja helposti keikkuva kupu tukevoitettu naruilla. Kaiken komeuden päällä on valikoima kaupasta ostettuja rasvasiementankoja ja talipalloja.

Mikä on lintujen suosikki?

— Ihan kaikki maittaa, ja vilinä on melkoinen, Lindén kertoo.

Soila Puurtinen

Torstaiaamuna ruokintapaikan antimia kävi nautiskelemassa harvinainen vieras: harmaapäätikka, Krister Lindén kertoo.
Torstaiaamuna ruokintapaikan antimia kävi nautiskelemassa harvinainen vieras: harmaapäätikka, Krister Lindén kertoo.

Varislinnut ovat Lindénin suosikkeja

Lindén muistaa myös varislintuja, vaikka ne ovat jostain syystä monen ihmisen inhokkilintulistan kärjessä.

— Minulla on maassa oikein ruokintakivi, jolle asettelen kalanperkeitä ja kanaluita, eikä mene kuin hetki, kun ne katoavat parempiin suihin.

Ruokintakiven antimia käyvät nauttimassa varikset, harakat ja joskus myös närhet.

— En voi ymmärtää, miten välillä joidenkin ihmisten puheista kuuluu suoranainen varisviha. Varikset ovat minun suosikkejani, ne ovat hyvin älykkäitä lintuja ja niitä on jännittävää tarkkailla, Lindén painottaa.