Pyhäpäiväksi: Missä olen, miksi olen, minne menen?

Olen Suomessa ja maailmassa – oppiakseni, että elämälläni on tarkoitus – etelään, länteen, itään vai pohjoiseen?

Olen siis matkalainen, matkantekijä. Ensikohtaisesti kysyn siis, missä olen, jotta voin kysyä, minne menen? Mutta ehkä keskimmäinen kysymys on se kaikkein tärkein. Jos minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miksi olen, onko minulla edes voimaa ja intoa lähteä vaellukselle?

Maailma on vaarallinen paikka elää. Silti se sisältää niin paljon kauneutta, että matkustaminen avartaa. Maailmaa tarkastelemalla me opimme rajoista. Rajat voivat olla hyödyllisiä, jotta ihminen oppii elämään mahdollisimman turvallisesti.

Nyt matkustamista on rajoitettu. Mitä pienemmällä alueella liikut, sitä enemmän olet turvassa. Se on ajallisen elämän kannalta tärkeä muistaa. Mutta jos ei uskalla edes enää hengittää, niin mikä on kaiken pointti?

Meitä kutsutaan näkemään elämän monimuotoisuus. Tarkoituksemme ei ole uhmata rajoja, jotka ovat meille turvaksi. Silti meillä ei ole oikeutta – näin vahvaa sanaa käyttäen – lopettaa elämistä. Uteliaisuus ja kiinnostus elämää kohtaan on ennenkin ihmistä ajanut eteenpäin, kutsunut häntä matkalle.

Matkustaminen siis avartaa, jos se on turvallista. Kun liikkumista on rajattu, jää meille vielä tämä Suomenmaa. Täällä saamme matkustaa niin paljon kuin sielu sietää.

No, tämäkään ei pidä tietenkään paikkansa. Me suomalaiset emme ole erityisasemassa. Me emme ole niin erinomaisia, että meille ei voisi tapahtua mitään pahaa. Silti riski pienenee, mitä pienemmissä ympyröissä liikumme. Luomakunnan kauneutta on oikeastaan joka paikassa ympärillämme, jossa liikumme.

Sen takia elämää löytyy ihan meidän viereltämmekin. Myös täällä Varkaudessa on elämää. Kun katson asunnostamme ulos, näkyy siinä puu asfalttikadulla. Puu on väkevä todistus Jumalan luodusta elämän todellisuudesta.

Osa elämän todellisuudesta on muiden elämästä oppiminen. Kun tutustuu ihmisiin, lähellä tai kauempana eläviin, oppii ymmärtämään, että on paljon muita matkalaisia. Jokaisella on toiveita, jotka voivat olla hyvinkin erilaisia. Niitä tulisi kunnioittaa, vaikka kaikki toiveet eivät toteutuisikaan. Me voimme oppia toisiltamme rakkaudesta.

Mikä on matkamme kohde, määränpäämme? Jos käännämme katseemme kohti pohjoista, näemme siellä valon syttyvän. Lapissa voi nähdä revontulet jotka ovat yksi tämän maailman kauniista ja kunnioitusta herättävistä valoilmiöistä.

Kuka sytyttää valon meidän sydämiimme? Keneltä etsimme kysymyksiimme vastauksia? Kenen avulla ymmärrämme revontulien perimmäisen merkityksen? Tämä kaunis valoilmiö opettaa meitä ymmärtämään, että valaistuina voimme nähdä toisen ihmisen ja hänen tarpeensa kauniina. Ennen kaikkea me ymmärrämme, että Jumala on luonut myös revontulet, jotka heijastavat meille taivaan valoa.

Taivaan valon näkeminen tulee osaksi meidän elämäämme, kun uskomme Jeesukseen. Hän on se totuuden tie, jota kulkemalla meidän päämäärämme valaistuu. Elämän tarkoitus on rakastaa lähimmäistään, jotta näkisimme hänet jälleen taivasten valtakunnassa. Taivas on kristityn määränpää!

Kirjoittaja on Savonrannan ja Punkaharjun pappi