Uuden tietosuojalain temppuja: Omaiset eivät voi enää lukea palvelutalossa asuvan vanhuksensa hoitoon liittyvistä asioista viestivihkosta, eikä bussinkuljettaja saa kuuluttaa matkustajien nimilistaa

Itämatkojen toimitusjohtaja Jukka Jyrkinen tietää kokemuksesta, että siinä missä suomalaiset ovat hienotunteisia ja noudattavat lain pykälää, muualla ollaan suurpiirteisempiä.

Marleena Liikkanen

Itämatkojen toimitusjohtaja Jukka Jyrkinen ihmettelee, miten jakaa matkaliput, jos ei huuda nimiä ääneen.
Itämatkojen toimitusjohtaja Jukka Jyrkinen ihmettelee, miten jakaa matkaliput, jos ei huuda nimiä ääneen.

Viestivihko on ollut yleinen käytäntö palvelutaloissa. Vanhuksen luona käyneet hoitajat ovat kirjoittaneet siihen omaisille tiedoksi, miten päivä on mennyt. Vihkoon on kirjattu, jos vanhus ei ollut suostunut syömään tai menemään vessassa, tai jos hän on ollut harvinaisen äreä tai apea.

Uuden tietosuojalain myötä viestivihkoihin ei voi jakaa yhtä paljon informaatiota.

—  Nyt vihkoon voi kirjata vain yleisluontoisia arkipäiväisiä asioita, kuten sen, että shampoo on loppumassa, kertoo toiminnanjohtaja Marja Sormunen Imatran palvelutaloyhdistyksestä.

Uusi vihkolinjaus on Eksoten kanssa yhteinen.

— Me emme voi tietää, kuka vihkoa näkee. Meidän pitää olla varmoja, että asiakkaan tiedot eivät mene vääriin silmiin, Sormunen sanoo.
Mikäli omaiset haluavat tietoja hoitoon liittyvistä asioista, heidän pitää keskustella niistä henkilökunnan kanssa. Sormusen mukaan vihkomerkintöjen väheneminen ei ole aiheuttanut hämminkiä omaisten parissa.

— Ei ole tullut mitään palautetta, mistä olen ollut positiivisesti yllättynyt. Ehkä omaisetkin ymmärtävät, ettei tietojen näkyminen ole soveliasta.

Henkilökunnan kannalta on selkeämpää, että kaikki hoitoon liittyvä tieto löytyy sähköisessä muodossa koneelta.

— Jos vaikka tulee sairausloman sijainen, niin hän näkee tiedot paremmin koneelta, kuin että juoksee asiakkaan luokse katsomaan ne viestivihkosta.

Suomalainen noudattaa sääntöjä pilkuntarkasti

Palvelutalojen henkilökunta koulutettiin keväällä tietosuojalakiin liittyvissä asioissa, ja palvelutalojen sähköpostit ovat entistä salatumpia.

— Tähdensimme, mitkä ovat niitä tietoja, joita ei saa vapaasti välittää. Asiakkaan kannalta tärkeintä on se, että hänellä on oikeus tietää, mitä tietoja hänestä on kirjattu ja miten niitä tietoja on käsitelty, Sormunen sanoo.

Sormunen toteaa, että tietosuoja-asiat ovat olleet arkipäivää alalla ennenkin.

— Jos joku on tullut kysymään, että asuuko joku palvelutalossamme, emme ole vastanneet.

Sormunen arvelee, että suomalaiset noudattavat tunnontarkasti uutta lakia kaikkialla hoitoalalla.

— Me suomalaiset noudatamme pilkuntarkasti sitä, mitä käsketään. Muualla Euroopassa saatetaan ajatella, että hällä väliä.

Otto Ponto

Imatran palvelutaloyhdistyksen toiminnanjohtaja Marja Sormunen ei ole saanut omaisilta palautetta viestivihkojen niukemmasta informaatiosta.
Imatran palvelutaloyhdistyksen toiminnanjohtaja Marja Sormunen ei ole saanut omaisilta palautetta viestivihkojen niukemmasta informaatiosta.

Miten jaat matkaliput, jos et sano nimiä ääneen?

Seuramatkoilla on ollut tavallista, että matkanjohtaja kuuluttaa reissulaisten nimet tarkistaessaan, että kaikki ovat paikalla. Uuden tietosuojalain nojalla tämäkään peli ei enää vetele.

— On seuramatkoja, joissa ihmiset eivät tunne toisiaan. Joku saattaisi tuntea kiusalliseksi sen, kun hänen nimensä kuulutetaan, sanoo Itämatkojen toimitusjohtaja Jukka Jyrkinen.

Samaan hengenvetoon Jyrkinen toteaa, että käytäntö on usein toinen.

— Ohjeistuksena on, että kuljettaja kysyy luvan nimien ääneen lukemiselle. Jos kukaan ei vastusta, se on sallittua.

Nimenhuudon välttäminen on käytännössä usein jopa mahdotonta.

— Esimerkiksi matkalippujen jako vaan vaatii nimien sanomista, Jyrkinen toteaa.

Itämatkojen toimistoon tulivat paperisilppurit

Matkatoimistot käsittelevät ihmisten henkilötietoja sosiaaliturvatunnuksista ja osoitteista ruoka-aineallergioihin ja sairauksiin.

— Olemme käyneet ohjeistuksia läpi ja tehneet tiettyjä parannuksia tietosuojaan. Olemme esimerkiksi hommanneet paperisilppurit toimistoihin. Käytännön työssä olemme pitäneet ennenkin huolta, etteivät asiapaperit ole ulkopuolisten nähtävissä. 

Jyrkinen tietää kokemuksesta, että siinä missä suomalaiset ovat hienotunteisia ja noudattavat lain pykälää, muualla ollaan suurpiirteisempiä.

— Venäjällä tarjoilija ei ymmärrä sitä, että ei ole suotavaa huudella suureen ääneen ruoka-aineallergiasta.

Uusimmat uutiset