Veera Kolehmainen vaihtoi Milanon ja New Yorkin Savonlinnaan — nyt hän elvyttää muuttotappiosta kärsivää Savonlinnaa muotoilun ja kulttuurin keinoin

Pienessä mittakaavassa yhden ihmisen työllä on suurempi painoarvo, arvioi muotoilija Veera Kolehmainen.

Tuija Pauhu

— Savonlinnassa on otolliset mahdollisuudet tehdä töitä, Veera Kolehmainen vakuuttaa. Viimeisteltävänä on Savonlinnalle omistettu gradu ja yksi lempiprojekteista on kulttuurin pysyvän kohtaamispaikan perustaminen entiseen Oopperakellariin.
— Savonlinnassa on otolliset mahdollisuudet tehdä töitä, Veera Kolehmainen vakuuttaa. Viimeisteltävänä on Savonlinnalle omistettu gradu ja yksi lempiprojekteista on kulttuurin pysyvän kohtaamispaikan perustaminen entiseen Oopperakellariin.

Tyhjistä tiloista kumpuava mielikuva aavekaupungista ei välttämättä ole imagon rakentajille huono pohja ponnistaa.

Savonlinnassa taiteilijavetoinen työryhmä visioi ensi kesälle tapahtumakokonaisuutta, joka Aavekaupunki-teemalla hyödyntää nimenomaan kaupungin autioituneita tiloja.

— Taiteilijat inspiroituvat näistä poikkeuksellisista miljöistä, tietää muotoilija Veera Kolehmainen.

Viimesyksyisen Savonlinnan Uusi Taidemuseo -tapahtumaviikonlopun ensi kesälle suunniteltu jatko on konkreettinen esimerkki keinoista, joilla muuttotappiosta kärsivän kunnan kulttuuriprofiilia on mahdollista nostaa.

— Mukaan on kutsuttu taiteilijoita, jotka käsittelevät töissään ghost town -teemaa. Tällaiselle tapahtumalle ei täällä ole liikaa tarjontaa. Korkeakulttuurilla ovat oopperan ansiosta asiat Savonlinnassa hyvinkin mallillaan.

Milano ja New York vaihtuivat Savonlinnaksi

Keväällä kaksi vuotta sitten Kolehmainen suunnitteli matkaa Milanon design-viikolle ja sen jälkeen kiertueelle New Yorkiin ja Aasiaan. Hänet oli valittu mukaan Muotoilun laitoksen Suomi 100 -hankkeeseen viemään uutta suomalaista muotoilua maailmalle.

Mikä ainutkertainen projekti kenelle tahansa nuorelle muotoilijalle!

— Silti kyseenalaistin mukanaoloani. Mietin, mitä elämältäni ja ammatiltani tahdon, mille haluan antaa mahdollisuuden, kertaa Kolehmainen mennyttä ja muistaa tienneensä jo tuolloin myös vastauksen.

Hän vetäytyi maailmanvalloituksesta, keskittyi gradun tekoon ja vaihtoi suunnan Milanosta Savonlinnaan.

Eivät kutsutkaan parane haalimalla lisää väkeä. Kutsujen on oltava niin hyvät, että ne innostavat juhlijoita tulemaan mukaan.

Kolehmaisesta hänellä on suurempi mahdollisuus vaikuttaa asioihin, kun työskentelee tiiviissä yhteisössä ja pikkukaupungissa.

— En kaipaa mitään suurta, enkä jatkuvaa kasvua ja kilpailua. Pienessä mittakaavassa yhden ihmisen työllä on suurempi painoarvo.

Kolehmaisen äkkikäännös hämmensi lähipiiriä, koska hänellä ei ollut Savonlinnassa perhettä tai työpaikkaa.

— Silti päätin muuttaa heti, kun viimeinen pakollinen kurssi Aallossa oli tehty. Täältä ovat hyvät muistot taidelukiovuosilta sekä sukujuuret seudulla. Isäni syntymäpaikka on Makkola.

Kolehmainen luottaa tulevaisuuteensa kaupungissa.

— Savonlinna on paikka, jonka tunnen kotikaupungikseni ja joka saa minut tuntemaan itseni onnelliseksi ja tervetulleeksi. En kaipaa täältä nyt mihinkään.

Kulttuurikellari on lempilapsi

Syyskuussa Nälkälinnanmäellä, entisessä kaupunginkirjastossa, järjestetty tapahtuma- ja näyttelykokonaisuus poikkesi valtavirrasta ja kasvatti osallistujiensa ajatuksia.

Ideoita poikkitaiteellisista tapahtumista on jo seuraavillekin vuosille.

— Suunnitelmiin suhtaudutaan rennosti ja ne elävät vielä, koska kuolleen tilalle on tarkoitus tuoda jotain elävää, nauraa Kolehmainen.

Tavoitteena on saada Savonlinnaan myös pysyvä kulttuurin kohtaamispaikka. Sellainen on syntymässä entiseen Oopperakellariin. Toimintaa pyörittämään on jo perustettu Kulttuurikellari-yhdistys.

— Tämä idea lähti vyörymään vauhdilla. Tänne halutaan paikka, joka tuo vaikkapa täältä lähteneet taidelukiolaiset takaisin kaupunkiin esiintymään ja esittäytymään.

Kotipaikalla on arvonsa

Veera Kolehmainen viimeistelee parhaillaan taiteen maisterin opinnäytettä Aalto-yliopistoon.

Graduunsa hän tiivistää, millaista on olla muotoilijana nostamassa Savonlinnan kulttuuriprofiilia ja mitä erilaisia ratkaisuja hiljenevän kaupungin kulttuurielämän elvyttämiseksi on.

Kolehmainen auttaa savonlinnalaisia ymmärtämään paremmin, mikä arvo kotipaikalla on.

— Vaikka pohdin, mikä kaltaisiani kulttuurialan ammattilaisia voisi houkuttaa muuttotappioiselle paikkakunnalle ja kuinka Savonlinnaan saataisiin lisää luovan alan ihmisiä, nostan kuitenkin mieluummin esiin sitä, mitä täällä on, en niinkään sitä, mitä tänne halutaan lisää.

— Taidetta tehdään ja kulttuuria on runsaasti, mutta se ei vain pääse nykytilanteessa aivan oikeuksiinsa.

Kun ydin tiivistyy, se vahvistuu

Kolehmainen haluaa tuoda kaupungille lisäarvoa, muttei edellytä tai odota kaupungin kasvavan.

— Eivät kutsutkaan parane haalimalla lisää väkeä. Kutsujen on oltava niin hyvät, että ne innostavat juhlijoita tulemaan mukaan. Miksi pitäisi ajatella, että vähemmän ihmisiä on huono asia? Tiivistetään yhteistyötä.

Kun väki vähenee, pidot paranee. Kun ydin tiivistyy, se vahvistuu.

— Vetovoima kasvaa sen mukana. Koko ei ole itseisarvo, vaan ennen kaikkea ihmisten onnellisuus täällä. Se pohjautuu luontoon, historiaan ja kulttuuriin.

Muotoilija näkee mahdollisuudet

Opintojensa ohessa Kolehmainen seurasi pääkaupunkiseudulla kaupunkimuotoiluprojekteja. Toimiva kaupunki -hankkeessa mukana ollut kaupunkimuotoilija Pablo Riquelme inspiroi häntä erityisesti.

— Riquelme pitää asuinpaikan valitsemista lähes yhtä tärkeänä päätöksenä kuin kumppanin valintaa. Hän kannusti minua tekemään töitä Savonlinnan hyväksi.
Muotoilija näkee mahdollisuudet muutoksiin.

— Ymmärsin, kuinka voin vaikuttaa ympäristöön ja parantaa muidenkin kuin vain itseni elämänlaatua.

Kaupunkibrändiä kehittämään

Kolehmaista kiehtovat projektit, jotka kumpuavat ihmisten kotiseuturakkaudesta ja -ylpeydestä.

— Niitä löytyy paljon niin taidekäsitöistä, piensarjatuotteista, yksittäisistä taidehankkeista kuin markkinoinnistakin.

Myös kaupunkibrändin kehittäminen innostaa häntä. Suunnittelijaystävänsä kanssa Kolehmaisella on jo mietinnässä, mitä Savonlinnan kaupunkikuvan ja -imagon hyväksi voi tehdä.

— Hiljaisuudestakin voi nauttia. On ihanaa, että välillä voi olla ihan rauhassa.

Tuija Pauhu

Vuosi sitten näihin aikoihin Veera Kolehmainen purki muuttokuormansa Savonlinnassa. Syyskuussa hän oli jo mukana Savonlinnan Uusi Taidemuseo -tapahtuman järjestelyissä. Jatkoa on luvassa tulevalle kesälle Aavekaupunki-teemalla.
Vuosi sitten näihin aikoihin Veera Kolehmainen purki muuttokuormansa Savonlinnassa. Syyskuussa hän oli jo mukana Savonlinnan Uusi Taidemuseo -tapahtuman järjestelyissä. Jatkoa on luvassa tulevalle kesälle Aavekaupunki-teemalla.

Taidelukiotausta luo luotettavan verkoston

Taidelukiotaustalla oli merkitystä päätökselle muuttaa takaisin Savonlinnaan.

—  Suomessa ei ole monta samanlaista oppilaitosta kuin Taidelukio. Se on paikka, mihin kuuluu, vaikkei enää opiskelekaan siellä.

Side säilyy.

—  Yhteisö on niin vahva, että se yhdistää eri alojen entiset opiskelijat, nykyiset taidealan ammattilaiset, ja muodostaa heistä laajan luotettujen verkoston.

Siitä ovat jopa pääkaupunkiseudulta kotoisin olevat opiskelijakaverit olleet Kolehmaiselle kateellisia.

— Olen saanut täältä paljon ja haluan vastaavasti antaa itsestäni takaisin Savonlinnalle.

Veera Kolehmainen

27 vuotta

Syntynyt Vihtavuoressa Keski-Suomessa, juuret Itä-Savossa.

Asuu Savonlinnan keskustassa.

Kävi lukion Savonlinnan Taidelukiossa.

Muotoilija amk 2014 Hämeenlinnasta, Taiteen maisteri -opiskelija Aalto-yliopistossa.

Viimeisteltävänä Savonlinnalle omistettu gradu, jonka työnimenä on: ”Väki vähenee, pidot paranee. Muotoilijana Savonlinnan kulttuuriprofiilia nostamassa”.