Löytöretki Enonkoskelle vei korpiomenatarhaan ja koskilaavulle, pirun luoliin ja teollisuushistoriaan

Enonkoski on dramaattinen "saari" keskellä Savonlinnaa. Löytöretkellä löytyvät pirun luolat, korpiomenatarha, koskia ja koskia, karpaloiata ja vanha teollisuusalue, joka herää eloon.

Soila Puurtinen

Polvikosken kuohuja pääsee ihailemaan mukavan luontopolun päätteeksi.
Polvikosken kuohuja pääsee ihailemaan mukavan luontopolun päätteeksi.

Ollaan korkealla mäellä, josta näkee kauas . Vieressä kohoaa suojeltu kallio, jossa joskus muinaisuudessa ovat p alaneet merkkitulet. Siitä nimi: Merkkiniemi. Alhaalla on Merkkilampi.

Soila Puurtinen

Merkkiniemi.
Merkkiniemi.

Täällä korkealla, kuusten ja mäntyjen keskellä, odottaa yllätys: omenapuita, kiviaitoja, rakennusten kivijalkoja. Paikalla oli 1800-luvulla perustettu tila. Puutarhassa keskellä erämaata tuoksui parhaimmillaan sata omenapuuta.

Soila Puurtinen

Merkkiniemi.
Merkkiniemi.

Yksi talon pojista oli saanut hienon idean: kasvatetaan täällä korkealla, tiettömien taivalten takana omenoita Pietarin herkkusuille. Nyt yhä, yli sata vuotta tämän ajatuksen jälkeen kukoistaa keskellä Enonkosken korpea muutamia hyvin vanhoja omenapuita. Ne kukkivat pian, toukokuussa tummia kuusia vasten.

Soila Puurtinen

Merkkiniemi, kivaita.
Merkkiniemi, kivaita.

Koska tie ei tullut tänne saakka, vietiin omenat ratsain Kerimäen Kuokkalaan ja sieltä tavallisella hevoskyydillä Pietariin. Jotain ihmeellistä ja sadunomaista on tässä ajatuksessa – kuten myös tässä paikassa.

Soila Puurtinen

Kääpiä.
Kääpiä.

Soila Puurtinen

Torvijäkälää raunioilla.
Torvijäkälää raunioilla.

Tila on ollut autiona vuosikymmeniä. Vain omenapuut, pensaat, vanhat perennan muistot ja monen rakennuksen kivijalat sekä kiviaita kertovat 1800-luvun ja 1900-luvun alun elämästä.

Soila Puurtinen

Kivijalka.
Kivijalka.

Salaisen omenapuumäen tietävät paikalliset, vuorikoskelaiset, ja muutamat muut. Se on ollut suosittu valokuvauspaikka: eksoottinen yhdistelmä korpimaisemaa, muistoja menneiltä ajoilta ja hurmaavia omenankukkia.

Sadasta puusta on jäljellä vain muutama, mutta ne sitä kauniimpia.

Soila Puurtinen

Korkealla on omenatarha.
Korkealla on omenatarha.

Tarina korpivuoren omenapuista on vain yksi sadoista, joista Enonkoskella on tarjota. Täällä on asuttu kivikaudesta saakka, vaikka itse kunta on melko nuori. Nyt tehdään yhdenlainen retki Enonkoskelle. Valinnanvaraa olisi vaikka kuinka.

Nyt ei käydä Kolovedellä, Natura-alueilla eikä keskustan fribeegolf-radalla, vaan kierretään Vuorikoskea, käydään luolissa ja tutustutaan teollisuushistoriaankin.

Päivi Virta-Salo

6424845.jpg

Enonkoski on nykyään itsenäinen saari Savonlinnan sisällä, kuin pieni gallialaiskylä tunnetussa sarjakuvassa. Se on Etelä-Savon pienin kunta pinta-alaltaan, asukkaitakin on jo alle 1 500 ja heidän keski-ikänsä on korkeampi kuin minkään muun Etelä-Savon kunnan.

Silti täällä on jokin outo innostava seikkailun, elämänilon ja vireyden ilmapiiri. Maasto on vaihtelevaa, on mäkiä, laaksoja, kallioita, sokkeloista vesistöä. Dramatiikkaa ja yllätyksiä.

Omenapuumäki on Savonlinnan suunnasta tultaessa ennen Enonkoskea: käännytään Simanalassa Paakkunalan suuntaa Vuorikoskentielle, siitä noin 3,5 km:n jälkeen oikealle Valkeissalontielle. Sitä ajetaan 100 metriä, vasemmalle jää Merkkilampi ja nuoren metsän yläpuolella on korkea kallio komeine mäntyineen. Sen vieressä, siellä ylhäällä on metsään unohtunut omenamäki.

Huhtikuun lopulla entisessä omenatarhassa kukkivat näsiät.

Soila Puurtinen

6423492.jpg

Soila Puurtinen

6423546.jpg

Kun jatkaa pitkin Valkeissalontietä, tulee hieman varkain luontopolun alkuun. Tie kaartaa Vuorijärven liepeillä oikealle, ja ulkokaarros muodostaa parin auton parkkipaikan. Siinä on pieni kyltti: Polvikosken luonnonsuojelualue, Majavapolku.

Tästä alkaa 1,3 kilometrin mittainen helppokulkuinen reitti, joka johtaa kumeana kohisen Polvikosken laavulle.

Soila Puurtinen

Leveät pitkospuut.
Leveät pitkospuut.

Sinne pääsee muitakin reittejä, mutta nyt nautitaan Vuorijärven rantareitistä.

Talven jälkeen polun alkua ei huomaa – paitsi epätavallisesta kirkkaanvihreästä häkkyrästä. Se on eräkäyttöön tarkoitettu "invahissi".

Soila Puurtinen

Kevätkarpalot.
Kevätkarpalot.

Polun alku tehtiin vuosia sitten sillä ajatuksella, että myös pyörätuolilla liikkuvat pääsisivät nauttimaan eräjärven ja suon luonnosta.

Soila Puurtinen

6423672.jpg

Soila Puurtinen

6423615.jpg

Niinpä rakennettiin leveä pitkospuupolku, jota pitkin pääsi yli kymmenen vuotta sitten pyörätuolilla. Leveä osuus johtaa näköalapaikalle vastapäätä jäkäläistä saarta.

Suo on vuosien mittaan kasvanut leveän laudoituksen päälle, eikä siinä enää taida päästä pyörätuolilla etenemään.

Soila Puurtinen

Luonnon oma väri, outo kevään vihreä.
Luonnon oma väri, outo kevään vihreä.

Kapeammat, hyväkuntoiset pitkospuut vievät suon yli rantaa myöten. Lumen alta ovat paljastuneet syömäkelpoisina talvehtineet karpalot.

Soila Puurtinen

Majavanpolun varrelta.
Majavanpolun varrelta.

Reitti etenee yli kallion rantaa myöten. Vesi on nyt korkealla. Järven hiekkapohjaa ei nyt erota, jää peittää osan järveä.

Soila Puurtinen

Vuorijärven rauhaa.
Vuorijärven rauhaa.

Kuusimetsää, puroja, kivien päällä kasvavia puita, vaaleaksi muuttuneita vanhoja hakoja, vesilintuja ja pikkulintujen ääniä – matka taittuu nopeasti luontoa ihmetellen.

Soila Puurtinen

Kallion jäkälöitä.
Kallion jäkälöitä.

Polku vie sinne, missä Polvikoski laskee Vuorijärveen. Keväällä vesi kuohuu vuolaana.

Soila Puurtinen

Vuorijärven rantaa.
Vuorijärven rantaa.

Kosken yli pääsee pientä siltaa pitkin. Vastarannalla on Polvikosken laavu, nuotiopaikka sekä useita penkkejä, joilla on pidetty

Soila Puurtinen

Polvikoski.
Polvikoski.

metsäkirkkoakin. Laavulla voisi vaikka yöpyä, koskenkohinassa, kuusimetsän keskellä.

Keskellä Enonkosken kylää, urheilukenttää vastapäätä Laasalantien varrella kohoaa komea kallio. Se voi jäädä helposti ohikulkijalta huomaamatta.

Soila Puurtinen

Pirunvuori.
Pirunvuori.

Se on Pirunvuori eikä se ole lähelläkään tavallista.

Soila Puurtinen

Pirunvuori, luolat.
Pirunvuori, luolat.

Kun poikkeaa tieltä metsään juuri taajamamerkin kohdalla, Pirunvuoren itäpuolelta, saattaa hämmästyä.

Soila Puurtinen

Pirunvuori.
Pirunvuori.

Vastassa on irtolohkareita, jotka ovat toisensa päällä. Ne muodostavat pieniä luolia ja portteja. Vain hieman kauempana, näköyhteyden päässä tiestä, avautuu kivessä niin korkeita luolia, että niissä mahtuu seisomaan.

Soila Puurtinen

Pirunvuori.
Pirunvuori.

Luolien läpi näkee vuoren toiselle puolelle. Suurin luola on virallisen luettelon mukaan peräti 15 metriä pitkä. Luolia on kaiken kaikkiaan kuusi.

Pirunvuori-nimi ja pimeät luolat ovat saattaneet antaa aihetta hurjiin juttuihin, outoihin näkyihin, kummitustarinoihin.

Soila Puurtinen

6424357.jpg

Soila Puurtinen

Vanha hautausmaa.
Vanha hautausmaa.

Kummitustarinoita vahvistanee se, että Pirunvuori on kahden hautausmaan välissä. Toinen on Enonkosken vanha, pieni hautausmaa, joka on ollut käytössä 1700- ja 1800-luvuilla.

Moni muistelee, että muistomerkeissä oli useita saksalaisnimiä: Kangassaaren entisen lasitehtaan puhaltajia, harvinaisen ammatin taitajia ja heidän perheitään 1800-luvun lopulta.

Nyt tämän jo kauan aikaa sitten käytöstä pois jäänyt hautausmaa on kuin myrskyn jäljiltä. Suuria puita on kaadettu hiljattain, eikä jälki ole puistomaista.

Soila Puurtinen

Vanha hautausmaa.
Vanha hautausmaa.

Soila Puurtinen

Keskustan kuohuja.
Keskustan kuohuja.

Vain aita, portit, kaksi muistokiveä ja yksi musta rautainen risti sekä maan vajoamat näyttävät, että kyse on hautausmaasta, ei mistä tahansa metsätyömaasta.

Enonkosken kylän läpi menee virtaa tietenkin Enonkoski, jonka rantapolkuja kannattaa kävellä. Koskessa näkyy vielä muistoja sahasta, joka on toiminut paikalla. Koski laski Sahalampeen.

Soila Puurtinen

Koski ja vanha kivisilta.
Koski ja vanha kivisilta.

Kosken yläpäässä Ylä-Enonvedellä on muun muassa yleinen uimaranta. Tämä kapea reitti on myös melojien suosiossa.

Kävely koskenrantoja myöten tekee hyvää: kuohuja, kauniita näkyjä, hyvin hoidettuja puistokäytäviä ja useita lepuuttelupenkkejä.

Soila Puurtinen

6424313.jpg

Niiden vieressä on tauluja, jotka neuvovat ikääntyneemmällekin kuntoilijalle mukavia voimisteluliikkeitä.

Koski polveilee, käyttää välillä useita uomia, kuohuu ja pysähtyy suvantoihin. Koskinäkökulmasta näkee parhaiten Enonkosken tunnetuimman nähtävyyden, vanhan kivisillan.

Soila Puurtinen

Keskustan kuohuja.
Keskustan kuohuja.

Kävelyintoinen retkeilijä jättää autonsa kosken liepeillä ja lähtee reippailemaan pitkin Hyypiänniementietä. Tämä enonkoskelaisten suosima ulkoilureitti keskustasta kulttuurihistoriallisesta merkittävän Hyypiänniemen entiselle teollisuusalueelle on noin kolme kilometriä pitkä.

Tie kulkee koko matkan rannan tuntumassa. Laiskempi käväisee Hyypiänniemessä autollaan.

Moni muistaa vielä ajan, jolloin Hyypiänniemessä toimi rantaravintoloita ja siellä saattoi olla keikkoja kesäaikaan.

Rantakuppilan talo on tyhjä, ravintola asuinkäytössä. Hyypiänniemessä on edelleen vierasvenesatama ja se on syväväylän varrella.

Soila Puurtinen

Hyypiänniemi.
Hyypiänniemi.

Hyypiänniemessä on edelleen kaksi vanhaa tehdasrakennusta sekä entinen nimismiehentalo vuodelta 1880. Komeassa tiilitalossa on toiminut aikojen mittaan meijeri, limonaditehdas ja huopatossutehdas.

Soila Puurtinen

Hyypiänniemen kulttuurihistoriallista miljöötä.
Hyypiänniemen kulttuurihistoriallista miljöötä.

Nyt siellä toimii kalanjalostamo. Täältä lähtee monenlaista Toivasen jalostamon savukalaa alueen herkkusuille. Kesällä herkkua myös myydään suoraan jalostamosta, minkä kesäasukkaat ja veneilijät tietävät.

Vierasvenesataman laiturilla paistattelee päivää harmaa kissa onkijan vieressä. Tässä rannassa saattaa nähdä norpankin.

Osa 4

Löytöretki lähelle

Sarja esittelee Savonlinnan lähialueiden tunnettuja ja vähemmän tunnettuja näkemisen arvoisia kohteita, joissa voi piipahtaa muutaman tunnin retkelle.

Kohde voi olla maisema, vuori tai laakso, muinaisjäännös tai paikka, joka kertoo menneestä tapahtumasta tai ihmisistä.

Voit ehdottaa tutustumisenarvoista paikkaa sähköpostilla: riitta-leena.lempinen-vesa@ita-savo.fi

Kommentoidut