Merimetso näyttäytyi jälleen Puruvedellä — siipien levittelyn syy epäselvä

Merimetso hävitettiin Itämereltä lähes kokonaan 1900-luvun alussa. Nyt se on pikku hiljaa palailemassa, ja on siis tulokas-, ei vieraslaji.

Kimmo Seppälä

Kerimäkeläinen vapaa-ajan kalastaja näki merimetson katiskankokemisreissullaan Puruvedellä. Kuvan linnut löytyivät Itä-Savon kuva-arkistosta.
Kerimäkeläinen vapaa-ajan kalastaja näki merimetson katiskankokemisreissullaan Puruvedellä. Kuvan linnut löytyivät Itä-Savon kuva-arkistosta.

Kerimäkeläinen Seppo Ikonen kohtasi erikoisen linnun kalareissullaan keskiviikkona. Puruveden Savonlahdella hän näki mustat siivet levällään kivellä istuneen ison linnun, jonka hän tunnisti merimetsoksi.

— Se kohottautui pienin väliajoin jaloilleen ja levitteli suuria siipiään. Kun soudin lähemmäksi, lintu nousi lentoon, mutta päästi sitä ennen aika lähelle, Ikonen kertoo.

Merimetsoja on havaittu Puruvedellä jo useana vuonna. Suomen järvillä se ei ole kuitenkaan pesinyt vielä kertaakaan, ei siis Puruvedelläkään.

— Pesän alkurakennelmia ne ovat tehneet siellä täällä, mutta varsinaista pesintää ei ole tavattu. Laatokalla ja Äänisellä merimetso sen sijaan jo pesii, lokkitutkija Risto Juvaste kertoo.

Hän arvelee Puruvedellä nähtyjen merimetsojen olevan pohjoista Vienanmeren-kantaa.

Kerran hävitetty lintu palailee takaisin

Merimetso on niin sanottu tulokaslaji, ei siis ihmisen tänne istuttama vieraslaji. Merimetsoja on vanhastaan ollut Suomessa, mutta ne hävitettiin Itämereltä 1900-luvun alussa. Nyt ne ovat pikku hiljaa palanneet takaisin.

Tällä hetkellä merimetso pesii Suomessa länsi- ja etelärannikolla. Se palasi Suomen pesimälajiksi vuonna 1996. Sen jälkeen kanta on kasvanut vahvasti.

Merimetso on melko kookas. Se on 77—94 senttiä pitkä ja sen siipien kärkiväli on 121—149 senttiä.

Merimetson levittäytyminen uusille alueille on herättänyt paljon huolta, sillä sen arvellaan verottavan rajusti kalakantoja. Tästä ei kuitenkaan ole varmaa tutkimustietoa. Keskustelua ovat herättäneet myös Suomen rannikolla merimetson ulosteesta valkoisiksi värjäytyneet luodot, joilta puut ovat kuolleet kokonaan.

Merimetson erikoista tapaa istua kivellä siivet levällään on selitetty sillä, että se kuivattelee vedessä kastuneita siipiään, koska sillä ei olisi muiden lokkilintujen tapaan vahvaa rasvakerrosta höyhenissään. Selitys on kuitenkin kyseenalaistettu.