Savonlinnan kaupunki ei valita Savolan lunastuslupahakemuksen nurinmenosta: kaavaneuvottelut alkavat alusta —  Lue, miten tähän on tultu, ja katso myös havainnollinen video!

Savolan Kiinteistöosakeyhtiön omistaja Jouko Kaipainen luottaa yhä omaan malliinsa

Tuija Pauhu

Savolan kaavoitusta koskevissa neuvotteluissa palataan samaan pisteeseen, jossa oltiin vuonna 2007. Tekninen lautakunta miettii, tarjotaanko maanomistajille kaavoitussopimusta vai vapaaehtoista maakauppaa.
Savolan kaavoitusta koskevissa neuvotteluissa palataan samaan pisteeseen, jossa oltiin vuonna 2007. Tekninen lautakunta miettii, tarjotaanko maanomistajille kaavoitussopimusta vai vapaaehtoista maakauppaa.

Keskustelu Savolan alueen kaavoituksesta alkaa alusta Savonlinnassa.
Savonlinnan kaupunki ei valita päätöksestä, jolla ympäristöministeriö hylkäsi Savolan Kiinteistöosakeyhtiön tonttia koskevan lunastuslupahakemuksen.

Asia ratkesi maanantaina, kun kaupunginhallitus päätti merkitä ministeriön päätöksen vain tiedoksi.

Ministeriö hylkäsi lunastuslupahakemuksen, koska silloinen teknisen lautakunnan varapuheenjohtaja Olli Sironen (sd.) oli jäävi, kun hän osallistui hakemuksen valmisteluun vuonna 2014. Sironen oli vasta noin kaksi kuukautta aikaisemmin eronnut Suur-Savon Osuuspankin hallintoneuvoston jäsenyydestä. Osuuspankki omistaa valtaosan Savolasta, joten ministeriön mukaan pankilla on merkittävä intressi alueen kaavoituksen käynnistymisen suhteen.

— Pitää ottaa huomioon, että ympäristöministeriön lakimies on tarkasti katsonut tämän jääviysasian. Joka tapauksessa valitus olisi ollut tosi pitkä prosessi. Jos halutaan edistää asiaa, nopein reitti on lähteä nollasta ja katsoa paras vaihtoehto. Sopiminen tietenkin olisi paras ratkaisu, sanoo kaupunginhallituksen puheenjohtaja Hanna Kosonen (kesk.).

Jos halutaan edistää asiaa, nopein reitti on lähteä nollasta ja katsoa paras vaihtoehto. Sopiminen tietenkin olisi paras ratkaisu. -Hanna Kosonen

Savonlinnan tekninen lautakunta saa 24. lokakuuta päätettäväkseen, miten Savolan kaavoitusneuvotteluissa nyt edetään. Tekninen johtaja Kari Tikkanen sanoo, että käytettävissä ovat kaikki lailliset vaihtoehdot.

— Paras vaihtoehto mielestäni olisi vapaaehtoinen kauppa ja toiseksi paras vaihtoehto olisi kaavoitussopimus, Tikkanen sanoo.

Samoja vaihtoehtoja kaupunki tarjosi Savolan maanomistajille jo vuonna 2007 kaavoitusneuvottelujen alkaessa.

Osuuspankki olisi hyväksynyt kaavoitussopimuksen, mutta Savolan Kiinteistöosakeyhtiö ei.

Yhtiön omistajan Jouko Kaipaisen mielestä kaavoitussopimukseen sisältyvä maanomistajien aiesopimus ei ollut kenellekään maanomistajista edullinen menettelytapa. Hänellä oli mielessään sitoviin esisopimuksiin perustuva ratkaisu, jonka hän uskoi houkuttelevan sijoittajia ja tuovan kaikille maanomistajille enemmän tuloja.

Vapaaehtoista kauppaakaan ei edellisellä kierroksella syntynyt. Savolan Kiinteistöosakeyhtiö ei vuonna 2014 vastannut kaupungin tarjoukseen, jonka mukaan kaupunki olisi ostanut yhtiön maa-alueen 420 000 eurolla.

Kaupungilla on kaavoitusmonopoli, ja periaatteessa kaupunki voisi kaavoittaa alueita vastoin maanomistajan tahtoa. Neuvotteluja Tikkasen mukaan käydään, jotta maanomistajat saadaan osallistumaan kaavoitettavan alueen kunnallistekniikan kustannuksiin ja muihin kuluihin.

Kaupungilla olisi käytettävissään myös kehittämiskorvausmenettely. Kaupunki voi periä kehittämiskorvausta maanomistajalta, jonka kanssa ei ole syntynyt sopimusta yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta.

Kehittämiskorvaus voi olla enintään 60 prosenttia kaavoituksen tuomasta maan arvonnoususta.

— Kehittämiskorvaus on hankala, kun siinä ei pysty ottamaan huomioon kaikkia todellisia kulueriä. Siksi kunnat käyttävät sitä harvoin, Tikkanen sanoo.
Tikkanen ei todennäköisesti esitä lunastusluvan hakemista Savolaan.

— Nyt on palattu nollatilanteeseen, ja kaikki aloitetaan alusta. Lunastus on perälauta, Tikkanen sanoo.

Tikkasen mielestä Savolan kauppakeskuksesta tulee todennäköisesti aika paljon pienempi kuin siitä olisi tullut esimerkiksi viisi vuotta sitten.

— Markkinatilanteen takia investorien etsiminen on nyt hankalampaa.

Aikaisemmin puhuttiin 25 000 kerrosneliöstä. Nyt puhutaan kokonaisuudesta, jossa olisi Citymarket ja lisäksi jotain pientä.

Tikkasen mielestä on mahdollista, että kaupunki joutuu esimerkiksi järjestämään Savolan pysäköinnin.

— Sekin vaikuttaa maan hintaan, Tikkanen sanoo.

Kauppakeskusta ei Tikkasen mukaan voi kaavoittaa, jos Savolan Kiinteistöosakeyhtiön alue ei ole mukana.
— Siitähän tulisi Sokoksen ja Sokoksen parkkipaikan kokoinen kauppakeskus, Tikkanen sanoo.

Savolan sahan kohtaloa ei ole päätetty. Sen suojelu tai suojelematta jättäminen ratkaistaan kaavassa.

Katso videolta Savolan sijainti ja maanomistusolot

Katso alla olevasta, vuonna 2014 kuvatusta videosta ilmakuvaa Savolasta. Tilanne neuvottelujen suhteen on nyt sama kuin tuolloinkin. Juttu jatkuu videon alla.

Jos video ei näy, katso se täältä.

Kaipainen lähetti kaupunginhallituksen jäsenille kirjeen — Hän varoittaa kaupunkia munaamasta

Savolan Kiinteistöosakeyhtiön omistaja Jouko Kaipainen sanoo, että vain yksi asia Savonlinnan kaavoitusneuvotteluissa on nyt, syksyllä 2017, toisin kuin neuvottelujen käynnistyessä vuonna 2007.

— Nyt kaupunki ei enää voi kuvitella hyötyvänsä lunastuksesta millään tavoin. Sen sijaan asian pitkittyessä vahingot kumuloituvat kiihtyvällä vauhdilla ja tappavat kaupungin, Kaipainen sanoo.

Savolan kauppakeskus on Kaipaisen arvion mukaan toteutettavissa hänen mallillaan vuonna 2020 ja 2021, vaikka joku jossain vaiheessa valittaisikin. Hän kuitenkin sanoo, että edes hänen aiemmin esittämänsä toteutusmalli ei enää sellaisenaan toimi.

— Kaupunki on tehnyt niin suuria virheitä, että ovia on mennyt kiinni ja käyttökelpoiset kombinaatiot alkavat olla vähissä. Minulla kuitenkin on selvä näkemys, miten se homma voidaan hoitaa.

— Meillä on nyt tilaisuus, kunhan kaupunki ei sitä munaa. Savola on joukkuelaji, Kaipainen sanoo.

Nämä terveiset Kaipainen on lähettänyt sähköpostilla myös kaupunginhallitukselle sen jälkeen, kun ympäristöministeriö hylkäsi lunastuslupahakemuksen.

Ympäristöministeriö ei ottanut lainkaan kantaa Savolan lunastusluvan myöntämisen edellytyksiin, koska se hylkäsi kaupungin lunastuslupahakemuksen teknisen lautakunnan varapuheenjohtajan Olli Sirosen  jääviyden takia.

Arvioimatta jäivät siten näkökohdat, joita Kaipainen vastineessaan esitti ministeriölle. Kaipaisen mielestä lunastuksen edellytykset eivät täyttyneet, koska kaupunki ei tosissaan yrittänytkään neuvotella Savolasta vaan oli ainoastaan neuvottelevinaan, jotta pääsisi lunastamaan aluetta alihintaan.

Petoksen valmisteluna Kaipainen pitää sitä, että kaupunginvaltuusto päätti vuonna 2008 käynnistää Savolan kaavoituksen liikekeskukseksi, vaikka alue oli ollut kaupungin kaavoitusohjelmista edelliseltä vuosikymmeneltä alkaen.

Kaavoituksen ajankohdasta päättämisellä on merkitystä, koska lunastushintaa määriteltäessä jätetään ottamatta huomioon kaavoituspäätöksen jälkeen tapahtunut maan arvonnousu. Hintaleikkuri on kuitenkin voimassa enintään seitsemän vuotta.

Koska hakemus kompastui jo Sirosen jääviyteen, ministeriö ei myöskään tutkinut Kaipaisen väitettä kaupungin edustajien rikollisesta toiminnasta, joka hänen mukaansa huipentui lunastuslupahakemukseen.

Kaipaisen veli Antti Kaipainen myi Osuuspankille 2,1 hehtaaria Savolasta vuonna 2007. Jouko Kaipaisella oli veljensä myymiin maihin isänsä perunkirjaan perustuva lunastusoikeus , josta myös kaupunki oli tietoinen.

Silti kaupunki antoi pankille ennakkoratkaisun, jonka mukaan kaupunki ei käytä etuosto-oikeuttaan Savolaan. Tämän paperin kanssa pankki yritti hakea käräjäoikeudesta lainhuutoa ostamaansa alueeseen.

Kaipaisen mielestä kaupungin ennakkoratkaisu oli rikosväline, jonka tarkoitus oli harhauttaa käräjäoikeutta myöntämään pankille lainhuuto  ohi Kaipaisen lunastusoikeuden.  Hän kuitenkin sai asiasta vihjeen ja ennätti ennen lainhuudon myöntämistä toimittaa käräjäoikeuteen tiedon omasta lunastusoikeudestaan.

Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat sittemmin vahvistaneet, että Kaipaisella olisi ollut lunastusoikeus. Samalla ne totesivat, että Kaipainen ei käyttänyt lunastusoikeuttaan ajoissa.

Lunastusoikeuden käyttämättä jättäminen johtui Kaipaisen mukaan siitä, että hänen olisi pitänyt laittaa kauppasumma vakuudettomalle tilille. Hän yritti laittaa summan lääninhallituksen sulkutilille, mutta tilanne oli viranhaltijoille liian outo. Talletus ei onnistunut ennen määräajan umpeutumista.

Lisäksi Kaipainen huomauttaa, että Savolan kauppahinta oli ”enintään”  2,73 miljoonaa euroa. Lopullisesta hinnasta vähennetään muun muassa mahdolliset maanpuhdistuksen kulut ja kaavoituskulut.

Avoimia asioita on jäljellä —  Kaipainen ei ole perunut vaatimustaan lähes kuuden miljoonan euron korvauksista

Savolan jumiutuneisiin kaavoitusneuvotteluihin ja lunastuskiistaan kytkeytyy muutamia asioita, jotka yhä ovat avoimina.

Savolan Kiinteistöosakeyhtiö on vaatinut kaupungilta ja valtiolta yhteisvastuullisesti 5,7 miljoonan euron korvauksia Savolan kaavoituksen pitkittymisestä.

Yhtiön omistajan Jouko Kaipaisen mukaan kyseessä on perusoikeuksien loukkaus eli loukkaus yksityisomistuksen suojaa vastaan. Kaavoitusta odoteltaessa Savolaan ei ole voinut rakentaa mitään.

Vaadittu korvaussumma on kertynyt vuodesta 1997 alkaen

Ympäristöministeriö ja kaupunki ovat hylänneet korvausvaatimuksen. Tällaisesta päätöksestä ei voi valittaa hallinto-oikeuteen, mutta Kaipainen ei liiemmin ole vaatimuksestaan luopunut.

Savola-kiistan kokonaisuuteen kuuluu Citymarketin parkkipaikan vuokraa koskeva valitus, jonka Kaipainen on tehnyt hallinto-oikeuteen.

Kaipainen tulkitsee kaupungin vuokraavan parkkipaikkaa alihintaan, jotta Savolan tontin hinta ei nousisi. Hän epäilee kaupunginjohtajan myöntäneen kaupunginhallitukselle, että kaupunki vääristelee markkinoita vaikuttaakseen maanomistajalle kuuluvan lunastuskorvauksen määrään

Muistatko miten tähän on tultu? — Kertaa tästä

Tuija Pauhu

Ympäristöministeriön hylkäämä lunastuslupahakemus koski Savolan Kiinteistöosakeyhtiön kiinteistöä. Yhtiöllä on talossaan nyt muutama vuokralainen, mutta viimeksi kirpputorikäytössä ollut tila on nyt tyhjillään.
Ympäristöministeriön hylkäämä lunastuslupahakemus koski Savolan Kiinteistöosakeyhtiön kiinteistöä. Yhtiöllä on talossaan nyt muutama vuokralainen, mutta viimeksi kirpputorikäytössä ollut tila on nyt tyhjillään.

Pääasialliset maanomistajat Savolassa ovat nykyisin: Osuuspankki 2,1 hehtaaria, kaupunki 1,5 hehtaaria uutta täyttömaata Piispanmäen puolella, Savolan Kiinteistöosakeyhtiö 6 500 neliömetriä Sokoksen parkkipaikan vieressä

Savolan kaavoittaminen oli kaupungin suunnitelmissa pitkään. Odotettiin vain valtion ohitustiepäätöstä. Rinnakkaisväylä valmistui vuonna 2013

Osuuspankki osti 2,1 hehtaaria maata Antti Kaipaiselta vuonna 2008. Esisopimus kaupasta tehtiin  vuonna 2007. Jouko Kaipainen riitautti pankin omistusoikeuden, koska veljeksillä isänsä perinnönjakokirjan mukaan oli lunastusoikeus maahan, jonka toinen myy pesän ulkopuolisille.

Osuuspankki sai ostamiinsa maihin lainhuudon vuonna 2011. Käräjäoikeus ja hovioikeus totesivat, että Jouko Kaipaisella oli lunastusoikeus, mutta hän ei käyttänyt sitä ajoissa. Korkein oikeus ei antanut valituslupaa.

Vuonna 2007 kaupunki ehdotti maanomistajille kaavoitussopimusta tai vapaaehtoisia maakauppoja, joiden jälkeen alue olisi kaavoitettu liikekeskusta ja asuinrakennuksia varten.

Neuvottelut eivät edenneet, kaupunginhallitus haki vuonna 2014 Savolan Kiinteistöosakeyhtiön tontille lunastuslupaa ympäristöministeriöstä. 

Ministeriö hylkäsi lunastuslupahakemuksen syyskuun 2017  lopulla.

Lue tästä Itukan juttuja matkan varrelta


Katso tästä 23.2. 2008 julkaistu kuva: Kesko piirsi oman hahmotelmansa Savolasta.

Kesko piirsi Savolasta alustavan suunnittelukuvan jo vuonna 2008.
Kesko piirsi Savolasta alustavan suunnittelukuvan jo vuonna 2008.

Savolan uuden liikekeskuksen kaavoitus oli  vuonna 2008 lähtemässä käyntiin Savonlinnassa.Maanomistusolojen selkiytymistä odotellessaan kaupungin virkamiehet olivat ideoineet alueen tulevaisuutta maanomistajien ja kauppaketjujen kanssa.

Savolaan oli liiketilojen lisäksi mietitty muun muassa kirjastoa ja palvelutaloja.

Kesko oli omalla kustannuksellaan piirrättänyt hahmotelman, joka havainnollisti yhden näkemyksen siitä, millainen Savola voisi olla. Kyse ei ollut virallisesta luonnoksesta, eivätkä useimmat kaupungin luottamushenkilöt olleet vielä edes nähneet kuvaa.

Kaupunki suunnitteli myös kaavamuutosta, joka yhdistäisi uuden Savolan liiketilat kiinteästi Olavinkadun nykyisiin liiketiloihin. Ajateltiin, että ratkaisu voisi olla esimerkiksi lasinen jalankulkuputki Savolasta Olavinkadun yli.

Lue tästä 3.10. 2009 ilmestynyt juttu: Katso, mitä Savola merkitsee Jouko Kaipaiselle — Kiista perheen sisäisestä lunastusoikeudesta oli jutun ilmestyessä kesken

on ihmetellyt isännöitsijä Jouko Kaipaisen motiiveja, kun hän käy oikeutta Savolan maakaupoista. Nauttiiko mies lakipykälillä pelaamisesta vai haluaako hän kiusata veljeään?

– Savola on minulle bisnes. Tämä on minulle pelkkää työtä. Minua ei kiinnosta yhtään, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Siksi olen immuuni sosiaaliselle paineelle

Savolan suunnittelu on lykkääntynyt, koska kukaan ei epävarmassa maanomistustilanteessa sovi kenenkään kanssa mitään lopullista. Kaupunki haluaisi kaavoittaa Savolaan ison liikekeskuksen, ja kaavoittaja haluaisikeskustelukumppanikseen merkittävimpien liikekeskukseen tulevien liikeketjujen edustajat.

Jouko Kaipainen omistaa Savolasta vain 6 500 neliötä, mutta se on keskeisellä paikalla. Hänen veljensä Antti Kaipainen on myynyt osuuspankille valtaosan Savolaa eli reilut kaksi hehtaaria maata. Jouko Kaipainen käy oikeutta saadakseen veljensä myymät maat lunastettua itselleen.

– Jutun idea on se, että kokonaisuus on arvokkaampi kuin osiensa summa. Tarjosin meidän Antille yhteistyötä, jotta olisimme voineet yhdistää alueet ja jakaneet taloudellisen voiton keskenämme. Antti kieltäytyi. Nyt osuuspankki yrittää kaapata isämme elämäntyön ja tuoton itselleen. Siksi minä käytän lunastusoikeuttani.

Sitä Jouko Kaipainen ei osaa sanoa, miksi veli myi maansa osuuspankille eikä lähtenyt tekemään bisnestä yhteistyössä hänen kanssaan.

– Voi olla, että hänellä on tarve näyttää, että hän kykenee hoitamaan asian yksin.

Kaipaisen perheen kiinteistöomaisuutta hoidettiin mies ja ääni -periaatteella seitsemän vuoden ajan siitä alkaen, kun Jouko ja Antti Kaipaisen isä Eino Kaipainen halvaantui vuonna 1984. Jouko oli silloin 17-vuotias ja Antti 20-vuotias. Kolmas ääni oli poikien äidillä.

– Voin vakuuttaa, että ei ole mitään hienoa eikä glooriaa siinä, kun joutuu 17-vuotiaana nulikkana tekemään miljoonapäätöksiä, joissa ei ole kysymys leikkirahoista, Jouko Kaipainen sanoo. Hän kertoo joskus näyttäneensä peukaloa alaspäin veljensä suunnitelmille.

Isän kuoleman jälkeen vuonna 1991 perhe sopi kirjallisesti, että heillä on keskinäinen lunastusoikeus kaikkiin Eino Kaipaiselta perittyihin maihin, jos joku myy niitä ulkopuolisille.

Tätä lunastusoikeutta Jouko Kaipainen on omasta mielestään käyttänyt. Käräjäoikeuden mielestä hän menetti lunastusoikeutensa, koska hän ei maksanut kauppahintaa määräajan kuluessa.

Tuomioistuimen mielestä oli perusteltua, ettei Jouko Kaipainen maksanut yli kahden miljoonan euron summaa veljensä osoittamalle vakuudettomalle tilille. Tuomioistuimen mielestä hän kuitenkin olisi voinut tallettaa kauppahinnan lääninhallituksen osoittamalle tilille.

Jouko Kaipainen kertoo selvittäneensä mahdollisuutta, että lääninhallituksen tili olisi samalla ollut vakuutena valmiiksi neuvotellusta 2,73 miljoonan euron lainasta, kunnes Savolan kiinteistöt olisi saatu vakuudeksi tai veli olisi asettanut muun vastavakuuden kauppaehtojen mukaisesti. Lääninhallitukselle ratkaisu ei äkkiseltään tuntunut kelpaavan, ja aika loppui kesken.

Jouko Kaipainen valittaa käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen, koska hänen mielestään kaupanteon ehdot oli järjestetty niin, että lunastaminen oli mahdotonta. Hän pitää ehtoja kiusantekona eli shikaanina, joka on laissa kielletty.

Jouko Kaipaisen mielestä erityisesti kauppakirjaan kirjattu Savolan maiden puhdistamista koskevien vastuiden muutos on tarkoitettu pelkästään haittaamaan lunastusta. Myös vaadittua kauppahinnan maksutapaa hän pitää shikaanina.

– Antti ja pankki pelasivat joukkueena. Antti vaati rahaa, mutta pankki ei suostunut neuvottelemaan kiinteistöjen luovutuksesta.

Lue tästä 24.11.2013 ilmestynyt juttu — Katso, mistä Savola-neuvotteluissa kiikasti

Savonlinnan Savolan alueen kaavoittamista koskevat neuvottelut polkevat paikallaan. Ydinkysymys on se, millaisen sopimuksen maanomistajat tekevät ennen kuin kaavaa ruvetaan tekemään.

Maanomistajat ovat Savonlinnan kaupunki, Suur-Savon Osuuspankki ja Savolan kiinteistöosakeyhtiö, jonka omistaa Jouko Kaipainen.

Jo vuonna 2008 kaupunki ilmoitti ryhtyvänsä kaavoittamaan Savolaan 30 000–50 000 kerrosneliötä liiketilaa sekä noin 10 000 kerrosneliötä asuntoja. Kaavoituksen käynnistymistä jarruttivat aluksi maanomistuskiistat ja viime aikoina erimielisyydet menettelytavoista.

Kaupungin ja maanomistajien seuraavan neuvottelun ajankohtaa ei ole määritelty.

Neuvotteluissa on vastakkain kaksi mallia: kaupungin malli ja Jouko Kaipaisen suunnittelema Savola 2017 -malli.

Kaupungin malli perustuu siihen, että maanomistajat sopivat keskenään alueen kehittämisestä ja kaavoittamisesta. Sen jälkeen alueelle haetaan kilpailuttamalla kiinteistökehittäjä, joka etsii sinne kaupallisia toimijoita ja miettii rakentamista

Savolaan tulevien kauppojen tarpeet siis olisivat pääosin tiedossa jo asemakaavaa tehtäessä.

Maanomistajat tekisivät kehittäjän kanssa esisopimukset maakaupoista sen jälkeen, kun asemakaavaehdotus olisi ollut nähtävillä. Lain mukaan maankäyttösopimukset voi tehdä tässä vaiheessa.

Maanomistajien keskinäinen aiesopimus tai kiinteistökehittäjän kanssa tehtävä esisopimus eivät sitoisi valtuuston käsiä. Valtuusto voisi hyväksyä tai hylätä kaavaehdotuksen.

Jouko Kaipaisen Savola 2017 -mallin lähtökohta on, että maanomistajat tekevät sitovat esisopimukset maakaupoista siten, että Savolan kiinteistöosakeyhtiö voi edustaa koko aluetta neuvotteluissa kiinteistökehittäjien kanssa.

Samalla kiinteistöosakeyhtiö tekisi kaupungin kanssa kaavoitussopimuksen, jossa määriteltäisiin kaavoituksen reunaehdot.

– Ratkaisevaa on se, että saataisiin sitova sopimus, jolla murretaan epäluottamuksen noidankehä ja päästään asioissa eteenpäin.

Kaipainen kertoo kiinteistökehittäjien ja rakentajien ilmaisseen luottavansa vain sitoviin esisopimuksiin eikä kaupungin ehdottamaan löyhään aiesopimukseen.

Hän on varma, että hänen mallillaan Savolasta saadaan kiinnostava paketti, joka tuo sinne enemmän kaupallista toimintaa kuin kaupungin malli. Silloin kaupunkikin saisi omistamastaan maasta enemmän myyntituloja kuin omalla mallillaan – samoin saisi Kaipainen.

– Siksi maan hintaa ei voi määritellä ennen alueen hahmottumista, Kaipainen sanoo.

Ennen varsinaista kaavoitusta, Kaipainen myisi yhtiönsä kiinteistökehittäjälle sitovien esisopimusten kera.

Kaavan vahvistuttua kiinteistöosakeyhtiö ostaisi maat muilta maanomistajilta hinnalla, joka riippuisi uuden kaavan tuomasta rakennusoikeudesta.

Myöskään tässä mallissa esisopimukset eivät sitoisi valtuuston käsiä.

– Uskon kuitenkin, että kiinteistökehittäjän sana painaa, kun hän heiluttaa valtuuston kokouksessa setelinippua, Kaipainen sanoo.

Lue tästä 14.3.2015 ilmestynyt juttu: Puuttuu vain ruumis ja kohtalokas nainen— Lunastuslupahakemuksesta antamassaan vastineessa Kaipainen vertasi Savolan maanomistus- ja lunastuskiistaa dekkariromaaniin

Savolan Kiinteistöosakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja Jouko Kaipainen vertaa Savolan maanomistus- ja lunastuskiistaa dekkariromaaniin, josta puuttuu vain ruumis ja kohtalokas nainen.

Määritelmä sisältyy Kaipaisen allekirjoittamaan, 123-sivuiseen vastineeseen, jonka yhtiö on antanut ympäristöministeriölle kaupungin tekemästä lunastushakemuksesta.

Savolan Kiinteistöosakeyhtiö sanoo lausunnossaan, että kaupunki ei todellisuudessa ole edes etsinyt ratkaisua Savolan kaavoituksen käynnistämiseksi ja että kaupungin tavoitteena on koko ajan ollut lunastusprosessi.

Kaipainen arvioi, että lunastuksessa olisi kyse rikoshyödyn kotiuttamisesta. Rikos olisi tapahtunut vuosina 2007 ja 2008, kun kaupunki ja Osuuspankki yrittivät hankkia pankille nopean lainhuudon Savolan maihin, jotka pankki oli ostanut Kaipaisen veljeltä Antti Kaipaiselta.

Rikosvälineenä Jouko Kaipaisen mukaan oli kaupungin kirjallinen päätös siitä, että kaupunki ei käytä etuosto-oikeutta maakauppaan. Hänen mielessään paperin ainoa tarkoitus oli erehdyttää käräjäoikeus nopeasti myöntämään lainhuuto pankille ennen kuin hän saisi edes tietoa kaupasta ja ehtisi käyttää lunastusoikeuttaan.

Lunastusoikeus perustui ositus- ja perinnönjakokirjaan, joka oli tehty Antti ja Jouko Kaipaisen isän kuoleman jälkeen vuonna 1992. Erehdyttämisen mahdollisuus piili siinä, että vuoteen 1996 asti voimassa ollut laki ei mahdollistanut lunastusoikeuden merkitsemistä lainhuutorekisteriin.

Kaupunki tiesi lunastusoikeudesta.

Kaipainen kuvailee lausunnossaan maanomistuskiistan värikkäitä vaiheita, sähköpostikeskusteluja ja muita keskusteluja monien eri henkilöiden kanssa.

Kuvaan kuuluu kadonneita esitutkintapöytäkirjoja, kokonainen käräjäoikeudesta rekisterimerkintöineen kadonnut juttu sekä Kaipaisen arvio, jonka mukaan ”Osuuspankki omistaa käräjäoikeuden, poliisin ja syyttäjäviraston”.

Hän epäilee myös kunnallisia päätösprosesseja laittomiksi, koska päätöksentekoon on osallistunut Osuuspankin hallintoelimiin kuuluvia luottamushenkilöitä.

Kaipaisen vastine oli kokonaisuudessaan kaupungin verkkosivulla, kaupunginhallituksen esityslistalla. Kyseinen esityslista on poistunut verkosta, koska kokouksesta on aikaa yli kaksi vuotta. Voit lukea Kaipaisen vastineen kokonaisuudessaan tästä.