Isä ja äiti hämmästyivät, kun havis ja elis tulivat savonlinnalaisen Kaasisen perheen ruokapöytäkeskusteluihin

Koko perheen elämä muuttui, kun 13-vuotias Elias alkoi harrastaa lintuja. Ensi kesänä Kaasiset muuttavat OKL:n perässä Joensuuhun.

Tuija Pauhu

Kamera, kiikari ja lintukirja ovat perusvarusteita 13-vuotiaan Elias Kaasisen linturetkillä.
Kamera, kiikari ja lintukirja ovat perusvarusteita 13-vuotiaan Elias Kaasisen linturetkillä.

Jani ja Katri Kaasinen huomasivat, että jotain oli muuttunut, kun heidän Elias-poikansa alkoi olla pitkiä aikoja pois kotoa kiikareiden, lintukirjan ja kameralaukun kanssa. Kotona kääntyessään hän käytti ruokapöydässä outoja sanoja, puhui eliksistä ja haviksista, ja iltaisin hän istui koneella ja kirjasi Tiira-havaintosivuille päivän mittaan näkemiään lajeja.

— Kyllähän me olemme olleet aina kiinnostuneita luonnosta, retkeilleet kansallispuistoissa ja ruokkineet lintuja, mutta kun itse tunnen lähinnä vain pulun ja variksen, niin kyllähän tämä erikoiselta tuntuu, isä-Jani sanoo.

Vanhemmat toimivat hovikuskeina

Elias Kaasinen on tervetullut poikkeus lintuharrastajien harmaantuvaan sakkiin. Hän on vasta 13-vuotias, mutta on tarkkaillut lintuja jo noin kahden vuoden ajan ja tunnistettuja lajeja on kertynyt jo komeat 160.

Vanhempien tehtäväksi on jäänyt sivusta seuraamisen lisäksi harrastuksen tukeminen ja avustaminen: vaikkapa hovikuskina toimiminen niihin paikkoihin, joihin polkupyörän kantosäde ei ole riittänyt. Esimerkiksi viime syyskuussa autoiltiin Kiteelle harvinaista aavikkotaskua katsomaan.

Kun Riihisaaressa uiskenteli viikko sitten harvinainen pikku-uikku ja Elias oli flunssassa, jäi äidin tehtäväksi vaatettaa nuhainen ja kuumeinen poika niin hyvin, että tämä pääsisi käväisemään Kyrönsalmen rannassa.

Isä on poikansa toimista hyvillään:

— On hienoa nähdä, miten jokin harrastus vie ihmisen mennessään ja antaa iloa. Ja jos itse pystyy edes jollain lailla olemaan tässä kaikessa tukena, niin aina parempi, hän sanoo.

Elias Kaasinen

Pikkutikka puussa Mikkelin Naistingilla keväällä 2017.

Tiaisista se alkoi

Ihan täydellinen yllätys pojan lintuherätys ei ole ollut. Perheen edellisessä asuinpaikassa Hirvensalmella luonto oli lähellä, takapihalta alkoi metsä ja omakotitalon pihassa ruokittiin lintuja. Auringonkukan siemeniä saattoi mennä 75 kiloa talvessa.

Linnut tottuivat ihmisiin niin, että vieressä sai kolailla lunta, eivätkä punatulkut olleet millänsäkään.

Elias opetteli tuntemaan ruokinnalla käyneitä lintuja ukkinsa avustuksella.

— Ensimmäiset linnut jotka opin tuntemaan olivat talitiainen, sinitiainen ja hömötiainen, Elias muistelee.

Harvinaisempiakin vieraita kävi, muun muassa isolepinkäisen Elias näki ihmeekseen kerran keittiön ikkunasta.

Ukin kanssa Elias myös ripusti lähimetsään linnunpönttöjä.

Elias Kaasinen

Etelä-Savossa harvinainen liejukana lymyili Mikkelin Saksalan ruovikossa keväällä 2017.

Talvi on hyvä aika aloittaa

Talvinen ruokinta on Eliaksen mielestä hyvä tapa päästä kiinni lintuharrastukseen.

— Talvella lajeja on vähän ja lintulaudalla linnut pysyvät paikallaan, jolloin niiden tuntomerkit on helppo painaa mieleen.

Elias myöntää, että kun uusi lintulaji osuu kohdalle, ei sen määrittäminen ole aina yksinkertaista.

— Esimerkiksi lintukirjassa kerrottu linnun koko ei ole käytännössä helppo asia. Jos näet vaikkapa talitiaisen näköisen linnun, niin tuskinpa sinulla on siinä mittanauhaa mukana, että voisit varmistaa, että onko havaitsemasi lintu juuri 12—14 senttiä, mikä lintukirjan mukaan on talitintin pituus, Elias selittää.

Hänen mielestään on hyvä yrittää painaa mieleen linnun väritys, sekä havainnointipaikka. Lintukirja on sen jälkeen oiva apu.

Nettiin Elias menee vasta sitten, kun on määrittänyt lajin kirjan perusteella. Esimerkiksi Luontoportti-sivusto on hyvin käytännöllinen. Sieltä löytyy yleisten tuntomerkkien lisäksi myös lintujen ääniä. Ääniä voi kuunnella myös Otavan Linnunlaulu-sivuilta.

Kevät on oikeaa kulta-aikaa

Lintujen kuvaaminen on yksi lintuharrastuksen osa-alue, ja samalla myös hyvä apu lintujen tunnistamiseen. Vaikka lintu luonnossa saattaa olla vaikea tunnistaa, helpottuu asia heti, kun kuvat saa siirrettyä tietokoneelle. Hämärää kuvaa saa vaalennettua ja yksityiskohtia suurennettua ja tarkennettua.

— Usein käy niinkin, että tietokoneella kuvassa havaitsee useampiakin yksilöitä, jopa eri lajeja, joita kiireisellä kuvaushetkellä ei ole huomannut lainkaan, Elias huomauttaa.

Tammikuun pakkasten keskellä Elias odottaa innolla lähestyvää kevättä. Muuttolintujen saapuminen kasvattaa lajimääriä hurjasti.

— Keväällä on aikamoinen kiire, kun tuntuu, että pitää olla monessa paikassa yhtä aikaa.

— Ja vielä kouluakin pitäisi ehtiä käydä, Norssin seitsemäsluokkalainen huokaisee.

Elias Kaasinen

Pyrstötiainen aurinkoisena kesäaamuna Hirvensalmen Kirjalassa.

Koko perhe yliopiston perässä Joensuuhun

Kaasisen perhe on elänyt tämä talven harvinaisen paikallaanpysyväistä aikaa, ainakin jos vertaa menneeseen. Viime kesään saakka perhe asui Hirvensalmella, mistä teknologiakasvatuksen yliopistonlehtori Jani Kaasinen ajoi päivittäin töihin Savonlinnan OKL:lle ja perheen äiti, Katri Kaasinen omaan työhönsä Mäntyharjulle. Autot olivat kovalla kulutuksella ja bensaa paloi tynnyrikaupalla.

Savonlinnaan muutto rauhoitti tilannetta niin, että isän työmatka kotoa Heikinpohjantieltä OKL:lle on nyt muutamia satoja metrejä ja sosiaalialalla työskentelevällä Katrilla työt ovat niinkin lähellä kuin Sulkavalla.

Kun yliopisto lähtee Savonlinnasta, lähtevät myös Kaasiset. Omakotitalo on jo katsottuna Joensuun Otsolasta, Itä-Suomen yliopiston kupeesta.

Perheen lintuharrastaja suhtautuu asiaan innostuneesti. Pohjois-Karjalassa on monipuolisempi linnusto kuin Savonlinnan seudulla, lintutorneja on enemmän ja muuttoreititkin osuvat paremmin kohdalle.

Havis = lintuhavainto
Elis = elämänpinna, ensimmäistä kertaa elämässä nähty lintulaji
Lisätietoa: luontoportti.com, otava.fi/linnunlaulu

Elias Kaasinen

Kultarinta lauloi toukokuussa 2017 niittymäisen ympäristön puiden ja pensaiden suojassa Hirvensalmen Malvaniemessä.