Puupelto kauhistuttaa metsäjänistä – 10 000 vuotta kokemusta Suomen luonnosta pitää silti homman käpälässä

Murtosaari Jussi

Metsäjäniksen lyhyt töpöhäntä on valkea koko vuoden. Rusakon häntä on pidempi ja päältä musta. Myös rusakon korvat ovat pidemmät kuin metsäjäniksellä.
Metsäjäniksen lyhyt töpöhäntä on valkea koko vuoden. Rusakon häntä on pidempi ja päältä musta. Myös rusakon korvat ovat pidemmät kuin metsäjäniksellä.

Asuinkylästä taajamaan matkatessa on kevään mittaan usein loikannut tien sivuun metsäjänis. Talvella hangella silmiin sattui useat pupun jäljet.

Rusakkoja ponnahtaa näkyviin kaupungissakin alati, mutta onko noita metsän pupujakin enemmän? Vai onko koronakevään rauhoittuminen vaan virittänyt huomiokyvyn toiselle kanavalle? Mitä ylipäätään kuuluu tuolle metsän tarkkakuuloiselle eläjälle, joka on ollut vegaani jo tuhansia vuosia ennen sanan keksimistä?

Enonkosken riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Merja Tuomisto-Mielonen kertoo, että metsäjänisten kannat vaihtelevat vuosittain ja alueellisesti. Siihen vaikuttavat muun muassa erilaiset taudit.

– Vähäluminen talvi on voinut vaikuttaa siihen, että jänikset ovat päässeet liikkumaan hyvin, Tuomisto-Mielonen pohtii havaintoja.

Kannan suuruutta Tuomisto-Mielonen ei lähde tarkemmin arvioimaan, mutta kertoo, että hyvän ravintotilanteen aikana metsäjänikset tekevät useammat poikaset: Hankipoikueen jälkeen metsäjänis voi tehdä heinäpoikueen ja vielä ehkä sänkipoikueen syksyllä.

Metsäjänis on kuulunut Suomen luontoon jo hyvin kauan. Siitä on kerrottu tarinoita ja sillä on käyty kauppaa. Monelle on mennyt "pupu pöksyyn". Ensimmäiset metsäjänikset tulivat Fennoskandiaan Keski-Euroopasta jo noin 10 000 vuotta sitten. Suomen luonnonvarakeskuksen Riistakolmiot -sivustolla Jani Pellikka kertoo, että sittemmin metsäjänis on menettänyt alueitaan Keski-Euroopassa ja Britanniassa, mutta menestys Pohjolassa on jatkunut.

– Suomen jäniskantojen runsauden huippu- ja pohjavuodet näyttävät esiintyvän kuuden seitsemän vuoden välein, Pellikka toteaa.

Tuomisto-Mielosen mainitsemien tautien lisäksi jänistä uhkaa useimmiten kettu. Pupujussin on varottava myös näätää ja ilmasta päin petolintuja, sekä joskus myös kissoja. Ilves ottaa jänön tähtäimeen, jos asuinalueet sattuvat samoille nurkille.

Myös ilmastolliset tekijät saattavat vaikuttaa kantoihin. Entä nykyaikainen metsän käyttö?

Suomen luonnonvarakeskuksen (Luke) asiantuntija Andreas Lindén pohtii, että metsäjänis ei ehkä viihdy talousmetsissä yhtä hyvin kuin luonnonvaraisissa metsissä.

Metsästys on tällä hetkellä kestävällä pohjalla. — Andreas Lindén

– Ainakin "puupelloilla", joissa on pelkkää istutettua metsää, alimmissa metsäkerroksissa on useimmiten vain vähän tavaraa syötäväksi.

Linden sanoo, että pienet puskat, joita jänikset söisivät, raivataan usein näiltä alueilta pois taimien vuoksi.

Merja Tuomisto-Mielonen taas miettii toisaalta, että hakkuun jälkeen aukealle kasvaa pajukkoa ja varvikkoa, joita jänikset voivat hyödyntää.

Mikä on totuus? Onko metsäjäniksiä enemmän kuin ennen?

Lindénin mukaan Etelä- ja Keski-Suomessa ei. Tilanne on itse asiassa päinvastainen.

– Kolmenkymmenenkahden vuoden aikana, jolloin havaintolaskentaa on tehty, metsäjäniskanta on Etelä- ja Keski-Suomessa laskenut puoleen. Pohjoisessa kanta on pysynyt samana, Lindén summaa.

Asiantuntija ei kuitenkaan ole huolissaan jäniskannasta. Metsäjänis ei ole uhanalainen.

– Metsästys on tällä hetkellä kestävällä pohjalla, Lindén toteaa saalistuksen suhteen.

Luken mukaan saalismäärät ovat viime vuosina olleet 50 000–60 000 yksilöä vuodessa. Jari Pellikka pitää lukua vähäisenä verrattuna siihen, että viimeisen 70 vuoden aikana huippuvuoden saalismäärä oli lähes miljoona yksilöä vuodessa; useimmiten se on ollut 150 000–300 000 yksilöä. Pellikka toteaakin, että metsäjänis on yksi runsaimmista riistanisäkkäistämme.

Terveisiä rusakkoserkulle kaupunkiin. Metsässäkin voidaan suht hyvin.

Tarja Kudjoi

Rusakko, jota kutustaan myös peltojänikseksi on tuttu näky nykyisin kaupungeissa, jossa sillä riittää heinikoita sekä puutarhojen antimia syötäväksi. Sen talvikarva on jonkin verran vaaleampi. Metsäjäniksen karva on talvella valkoinen.
Rusakko, jota kutustaan myös peltojänikseksi on tuttu näky nykyisin kaupungeissa, jossa sillä riittää heinikoita sekä puutarhojen antimia syötäväksi. Sen talvikarva on jonkin verran vaaleampi. Metsäjäniksen karva on talvella valkoinen.

Laskureina riistakolmiot

Metsäriistan lukumääriä seurataan riistakolmioiden avulla.

Riistakolmio on tasasivuisen kolmion muotoinen laskentareitti, jonka jokainen sivu on neljä kilometriä pitkä.

Kolmiot pidetään samoina vuodesta toiseen, vaikka alueella tehtäisiin hakkuita.

Kesälaskennassa keskitytään kanalintuihin ja talvella lasketaan riistanisäkkäiden jäljet. Lähde: riistakolmiot.fi

Uutista muokattu 10.6. klo 17.25. Korjattu Merja Tuomisto-Mielosen sukunimi ja titteli.