Savonlinnan rukouskielto pysyy ainakin toistaiseksi — lue tästä tiivistelmä koko kaksituntisesta keskustelutilaisuudesta

Sunnuntain keskustelutilaisuudessa sekä arvosteltiin että puolustettiin kirkkoneuvoston tiukkaa linjaa.

Tuija Pauhu

Keskustelutilaisuudessa oli mukana viitisenkymmentä henkeä. Tässä puheenvuoro on Savon Setan puheenjohtajalla Iina Särkällä.
Keskustelutilaisuudessa oli mukana viitisenkymmentä henkeä. Tässä puheenvuoro on Savon Setan puheenjohtajalla Iina Särkällä.

Juha-Pekka Mikkonen kysyi sunnuntaina kirkkoherralta, tuleeko samaa sukupuolta oleviin pareihin suhtautumisesta uusi päätös vai pysyykö kirkkoneuvoston asiaan ottama kielteinen kanta.
Mikkosen mukaan vastaus vaikuttaa olennaisesti siihen, haluaako hän pysyä Savonlinnan seurakunnan jäsenenä.

Kirkkoherra Sammeli Juntunen vastasi päätöksen olevan voimassa toistaiseksi ja jatkoa katsottavan.
Totesi Juntunen senkin, että päätöksestä on vielä maanantaihin asti mahdollista tehdä oikaisuvaatimus, ja aiheesta tullut adressikin aiotaan käsitellä.

Asiasta seurakuntakeskuksessa järjestettyyn keskustelutilaisuuteen saapui viitisenkymmentä ihmistä.

Tunteet kävivät ajoittain pinnassa. Kaksi nuorta osallistujaa poistui siinä vaiheessa, kun yhdessä puheenvuorossa seksuaalivähemmistöön kuuluvia alettiin nimitellä perversseiksi.

Helsingistä saapunut savonlinnalaislähtöinen pappi Marjaana Toiviainen reagoi nuorten lähtöön voimakkaasti ja kyseli, mikseivät seurakunnan papit rynnänneet nuorten perään ja yrittäneet saada heitä palaamaan. Muutama muu henkilö sitä yritti.

Savon Setan puheenjohtaja Iina Särkkä sanoi nimittelystä, että juuri tätä ei saisi tapahtua. Särkän mukaan monilla savonlinnalaisilla nuorilla menee huonosti seksuaali-identiteettinsä kanssa, ja karkeat puheet satuttavat ja aiheuttavat mielenterveysongelmia.

Toiviainen kertoi, että haluaisi itsekin muuttaa takaisin Savonlinnaan, mutta piti sitä nuoruuden ahdistavien kokemusten vuoksi mahdottomana.
Hänen ystävänsä eivät 13-15-vuotiaina olleet tervetulleita seurakuntaan, vaan olivat liian syntisiä ja pahempaakin. Toiviainen kaipasi yhteistä kirkkoa, josta ketään ei ajettaisi pois.

Juntunen katsoi, että sortoa ja syrjintää ei saa seurakunnassa olla, mutta perusteli kielteistä päätöstä kirkon ja Raamatun kannalla siitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen asia.
Vihkimis-, siunaamis- ja rukoilukieltoa hän perusteli myös piispainkokouksen kehotuksella ja sillä, että vaikka omassa hiippakunnassa ei kieltoa rikkovia pappeja olisikaan, sellainen saattaisi jossain vaiheessa tulla käymään muualta.
Rukouskieltoa hän perusteli erityisesti sillä, että sellainen helposti tulkittaisiin melkeinpä kirkkohäiksi.
Jos tilanne selkenee, rukouksia voi olla mahdollista suorittaa myös kirkossa, mutta niistä ei voi muotoutua uutta kirkollista toimitusta.

Heikki Härkönen muistutti, että tilaisuutta ei järjestetty uusien kirkollisten toimitusten käsittelyä varten, vaan tarkoitus oli keskustella kirkkoneuvoston tekemästä rukouspäätöksestä.
Hän toivoi, että maistraatissa vahvistetuille liitoille voisi pitää tilaisuuksia myös kirkossa. Härkönen ei halua pienen seurakunnan jakautumista ja kyseenalaisti valitun linjan, joka on valtakunnan kovin.

Seija Forsström katsoi päätöksen syntyneen mielikuvien pohjalta ja kysyi, mistä on syntynyt pelko rukouksen muuttumisesta riitiksi.
Juntusen mukaan asiasta on ollut julkisuudessa sekaannusta, eikä päätös hänestä ampunut yli.

Leena Hara Kerimäeltä paheksui seurakunnan painotuksia, kuten oluen mainostamista maassa, jossa on puoli miljoonaa alkoholin suurkuluttajaa ja tästä kärsivät läheiset päälle. Hänestä rukoilu ei olisi niin paha asia.

Jouni Backman sanoi, ettei seurakunnan jäsenenä voi nyt olla Savonlinnasta ylpeä. Hän katsoi arkkipiispankin olevan surullinen seurakunnan päätöksestä.
Backmanin oma usko lähtee ihmisten tasavertaisuudesta, mutta hän pani painoa myös auktoriteeteille ja katsoi arkkipiispan kannan menevän kirkkoherran ja kirkkoneuvoston edelle.
Backmanin mukaan moni miettii, voiko olla tukemassa tällaista eriarvoistamista.

Tellervo Laukkanen kannatti kirkkoneuvoston päätöstä ja katsoi sen olevan Raamatun ja kirkkolain mukainen.
Opettajana toimineen Laukkasen mukaan lapset voivat olla julmia, mutta aikuiset eivät loukkaa ketään. Kuitenkin juuri Laukkasen sanavalinta sai nuoret lähtemään salista.

Juho Tiainen Rantasalmelta ei nähnyt uhkaa siinä, jos kirkossa rukoillaan vähemmistöön kuuluvien ihmisten puolesta.
Hänestä rakkautta riittää kaikille ja kirkon viestin pitäisi olla kaikille kyllä, eikä siunaaminen tai rukoileminen mitään sekoita.

Juntusen mukaan juuri tuossa kohdassa sekoittaa, ja pappi ylittää siinä toimivaltansa. Juntunen katsoikin kaikkien kävelevän asiassa äärimmäisen kapeaa ja hankalaa linjaa.

Hän vastasi myös Backmanille ja katsoi tämän olevan auktoriteettiasiassa väärässä: arkkipiispa ei määrää kirkon linjaa.

Hannu Sihvonen Enonkoskelta oli Juntusen kanssa samoilla linjoilla ja kehotti kaikki lukemaan Raamattua päivittäin. Hänestä seksuaalisuudessakin tarvitaan rajat, ja ne on Raamatussa selkeästi asetettu.

Heikki Härkönen muistutti vielä kerran, ettei ole vaatimassa kirkon käytäntöä avioliittoon vihkimisestä muutettavaksi, mutta kyseenalaisti sen, että seurakunta kieltää papilta tämän kutsumuksen.

Backman palasi auktoriteettiin ja kertoi luottavansa enemmän arkkipiispaan ja kirkkoneuvostojen enemmistöön kuin kirkkoherraan ja yhteen kapinalliseen kirkkoneuvostoon.
Backmanin mielestä Raamatun tulkintojenkin pitäisi olla mukana nykyajassa, vihitäänhän kirkoissa eronneitakin, vaikka Raamatun mukaan liitto solmitaan eliniäksi.
Backmanin mukaan myös kirkon verotusoikeus on kyseenlainen, jos se ei kohtele kaikkia ihmisiä tasapuolisesti.

Luise Liefländer-Leskisen mukaan Raamatun tärkeimpiä sanomia ovat usko, toivo ja rakkaus, ja hänestä rakkaus putoaa listalta pois, jos ihmisiä suljetaan ulkopuolelle.
Hän haluaa seurakuntaan suvaitsevaisen ja rakastavan tunnelman, ei tiukkapipoista kieltämistä.

Toiviainen kertoi, että hänet on kutsuttu kesäksi Savonlinnaan rukoilemaan ihmisten puolesta ja pahoitti mielensä Juntusen kutsuttua kyseistä toimintaa harjoittavia henkilöitä kapinapapeiksi.
Toiviainen oli edelleen tuohtunut tilaisuudesta poistuneiden nuorten puolesta ja kertoi kyseisillä sanavalinnoilla ja suhtautumisella olevan hyvin vakavia seurauksia.
Juntunen ei tunnistanut seurakuntaa hirviömäiseksi ja sanoi haluavansa sellaista vastustaa. Hän piti omaa asemaansa hyvin vaikeana ja puolustautui sillä, että kirkkoherran pitää edustaa kirkon ja Raamatun kantaa.
Toiviainen tunnusti kohta Juntusen vaikean aseman, ja molemmin puolin pyydettiin ja annettiin käytettyjä ilmaisuja anteeksi

Pellervo Kokkosen mielestä tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulo ei voinut olla seurakunnalle yllätys. Hänestä tässä oli tilaisuus osoittaa välittämistä ja sitä, että kaikki ovat tervetulleita kirkkoon. Kokkosen mielestä näin ei ole.
Hän oli hyvin pettynyt asian hallinnolliseen käsittelyyn ilman minkäänlaista keskustelua eikä ollut ollenkaan varma siitä, haluaako enää olla tällaisen hallinnon alamainen.

Rovasti Toivo Loikkasen mielestä asia on hämmentävä ja vaikea, ja siihen liittyy laajoja ihmisyyteen ja teologiaan liittyviä kysymyksiä.
Itse päätöstä Loikkanen piti huonona viestinä, koska se koetaan rajaavana ja loukkaavana, vaikka ihmisten pitäisi erilaisuudestaan huolimatta olla tasavertaisia.

Heikki Härkönen vertasi tilannetta lapsiryhmässä venäläisistä kuulemaansa ylisukupolviseen nimitykseen ja katsoi seurakunnan tarvitsevan tässä asiassa lempeää ohjausta nykypäivään.

Artikkelista korjattu Leena Haran nimi ja kommentin sisältö klo 17.34.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.