Kunniatehtävä pilvenveikolle: Sulkavan kesäasukas lennätti Marskin arkun Sveitsistä Suomeen

96-vuotias Mauri Maunula on entinen sotilaslentäjä ja teki työuransa liikennelentäjänä. Teräskanto on Sulkavan vakituinen kesäasukas.

Antti Varonen

96-vuotias Mauri Maunula on tällä hetkellä ilmavoimien vanhin kadettiupseeri.
96-vuotias Mauri Maunula on tällä hetkellä ilmavoimien vanhin kadettiupseeri.

Helsinkiläisellä Mauri Maunulalla, 96, on yhä tallella vekkulimainen hymy, huumori ja terävä muisti. Tervaskanto kiittää pitkästä iästään onnellista 61 vuotta kestänyttä avioliittoa ja kilttejä lapsiaan.
Tärkeässä osassa on myös unelma-ammatti lentäjänä. Hän on yksi Pilvenveikoista, miehistä, jotka toimivat sotilaslentäjinä Suomen ilmavoimissa 1939— 1944. Näitä veteraaneja on nykyisin elossa 17.
Kun Mauri Maunula kertoo sodanaikaisista lentokoneista, hän puhuttelee niitä mieluusti lempinimillä. Oli mörkö-Moraneita, Mersuja, Pylly-Valttereita, vanhoja englantilaisia ”kangaspuita” sekä räppänöitä. Jos nimitykset kertovat jotakin sieltä täältä kasaan haalitun lentokaluston kunnosta ja lento-ominaisuuksista, niihin sisältyy myös kultaisia muistoja ja hellittelyä.
Oman osuutensa suhteen Maunula on vaatimaton ja kuittaa olleensa sotilaslentäjänä tavallinen rivimies, ei mikään sankarillinen lentäjä-ässä. Ilmataisteluissa pyrki tekemään oman velvollisuuteensa niin hyvin kuin taisi. Siinä kaikki.
— Lentotaito auttoi pärjäämään. Tiedustelu-, torjunta-, suojaus- ja maataistelulentoja kertyi kaikkiaan 69.

Vapaaehtoisena ilmavoimiin talvisodan kynnyksellä

Tuttujen sotilaslentäjien kohtalot koskettavat yhä syvästi

Mauri Maunulan kotialbumi

Mauri Maunula ranskalaishävittäjä Morane-Saulnierin eli mörkö-Moranen ohjaamossa vuonna 1943 Latvan kentällä Aunuksessa.


Lentäminen alkoi kiinnostaa Maunulaa, kun hänen kaverinsa rakenteli lentokoneiden pienoismalleja. Kipinä vei nuorukaisen anomaan vapaaehtoisena ilmavoimiin syksyllä 1939 pari kuukautta ennen talvisodan syttymistä.
Alkuopin sai Kauhavalla ja lentäjien upseerikoulutuksen jalkaväen RUK:ssa Niinisalossa. Valmistumiseen ja ohjaajien lentomerkkiin vaadittiin 150 lentotuntia.
Ensimmäinen komennus Äänislinnassa sujui rauhallisesti.
— Meidän onneksemme Neuvostoliitto kävi tuohon aikaan ilmasotaa enemmän Kannaksella.
Tositoimiin rintamalla jouduttiin pitkän asemasotavaiheen jälkeen kesällä 1944, ja Maunula lensi tuolloin hävittäjälaivue 28:n ykköslentueessa Solomannin kentältä Äänislinnasta. Kesä oli myös ilmassa varsinaista kahinaa.

Ilmataisteluissa

Veteraanin jouheva tarinointi keskeytyy aika ajoin syvään hiljaisuuteen. Tuttujen sotilaslentäjien kohtalot koskettavat yhä syvästi.
Yhdessä erikoisessa tapauksessa vihollinen sai osuman Kannaksen Kaukjärvellä pilven yläpuolella lentäneeseen suomalaiskoneeseen. Se putosi pilven läpi suoraan toisen suomalaiskoneen niskaan, ja molemmat syöksyivät maahan. Kumpikin lentäjä menehtyi, toinen heistä oli 25-vuotias Mannerheim-ristin ritari Lauri Nissinen.
Kohtalokkaaksi oli käydä myös tilanne, jossa suomalainen lentäjä Lars Hattinen sai osuman, mutta onnistui viime hetkellä nostamaan koneen korkeutta ja hyppäämään laskuvarjolla. Hattinen oli hälytyksellä ensimmäisenä ja ehtinyt itse pudottaa ennen osumaa kaksi viholliskonetta selvää ylivoimaa vastaan.
Tälli ja palovammat olivat niin pahoja, että maahan linjojen väliin tömähdettyään lentäjä lähti juoksemaan ensin väärään suuntaan, kohti vihollista. Omien huudot saivat hänet kuitenkin pyörtämään kulkunsa.
— Siitä annan Neuvostoliiton joukoille suuren plussan, ettei siltä puolelta ammuttu laukaustakaan, ja Hattinen sai juosta rauhassa.
Maunula puhuu hiljakseen, että jalkaväessä sotilastoverit kaatuivat aivan viereltä. Ilmavoimissa joutui tottumaan tavallaan helpompaan osaan, siihen, etteivät kaikki kaverit ja koneet enää palanneet kentälle.
— Sanottiin, että lentäjät olivat siirtyneet varjolaivueeseen.

Marskin kunniakas arkkusaatto Sveitsistä

Antti Varonen

Mauri Maunula harrastaa edelleen bridgen pelaamista talvella kahtena iltana viikossa, ja teräskannon kesälajina on golf.


Sodan jälkeen Mauri Maunula siirtyi ilmavoimista liikennelentäjäksi Finnairin edeltäjän Aeron palkkalistoille. Yhtiö oli juuri hankkinut  kuusi DC3-konetta, ja tarve miehistöstä oli kova.
Uransa kunniakkaimmaksi tehtäväksi hän lukee marsalkka Carl Gustav Mannerheimin lennättämisen Suomeen muutama päivä tämän kuoleman jälkeen Sveitsistä tammikuun lopulla vuonna 1951. Koko miehistöllä oli kunniamerkit rinnassa.
Lentoperämies Maunulalle Sveitsin-lento lankesi vuorolistan mukaan, koneen kapteenille, Olavi Siirilälle, se tuli yhtiön johdon määräyksestä. Valtiovallan edustajina mukana oli kaksi kenraalia.
Arkkusaatto hoidettiin arvokkaasti alusta loppuun asti. Ruotsin valtion erityistoivomuksesta lento yöpyi paluumatkalla Malmössa: Marsalkan arkku oli läpi yön kunniavartion huomassa kentän lentohalliin rakennetussa kappelissa.
Helsingissä Malmin kentällä vastassa olivat valtiolliset kunnianosoitukset sekä suuri yleisö.

Kekkonen kiitti aina kipparia

Myös presidentti Urho Kekkonen oli viisi kertaa Maunulan kyydissä, kolmesti virallisella vierailulla ja kahdesti yksityismatkalla. Hän oli hyvin kohtelias herrasmies.
— Kekkosella oli aina tapana laskeutumisen jälkeen tulla ohjaamoon kiittämään pilottia. Parin lentokerran jälkeen presidentti huomautti lennolle tullessaan, että jaahas, kipparina onkin jälleen tuttu mies.
Isä-Maunulan ammatti heijastui perheen kaikkiin kolmeen lapseen. Vanhin poika jäi jokin aika sitten eläkkeelle liikennelentäjänä saksalaislentoyhtiön palveluksesta ja tytär lentoemännän tehtävistä. Nuorimman pojan lentäminen jäi purjelentoharrastukseen.
Isän ja esikoispojan yhteenlasketut lentotunnit— 44 407— ovat epävirallinen Suomen ennätys.

Talvea bridgen parissa, keskikesät golfin

Mauri Maunula jäi eläkkeelle 1980-luvun alkupuolella ja viettää kesäisin useamman viikon mökillään Sulkavalla. Hän naurahtaa valitsevansa mieluummin alkukesän, että perheen nuorisolle jää lomapaikka käyttöön keskikesäksi. Silloin tervaskanto viihtyy golf-viheriöillä.
Kun syksy tekee tuloaan,  hän häärii mökillä laittamassa paikkoja talviteloille. Vaimo kuoli kuusi vuotta sitten ja sen jälkeen perinteinen syysretki on tehty yhdessä nuoremman pojan kanssa. Miehissä on ehditty vielä uittaa kalaverkkoja.
Pihan reunamilla on myös ikioma korvasieniviljelmä, josta Maunula odottaa innokkaasti satoa jälleen ensi kevääksi.
– Kesäpaikka on ollut yli 50 vuotta Sulkavalla. Tulimme tutun vihjeestä ja ihastuimme heti luontoon, kalavesiin, ihmisiin ja melkein kaikkeen täällä. Osallistuin Sulkavan soutuihin viimeisen kerran 91-vuotiaana.
Mökin pöydällä on korttipeli bridgen harrastelehti, eikä suinkaan unohdettuna. Talven ratoksi Mauri Maunula pelaa bridgeä kahdesti viikossa.
— Onnekseni harmaat aivosolut ovat pysyneet toiminnassa.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat

Kommentoidut