Kaislikossa hiiviskelevä puhtaanvalkoinen isokokoinen lintu on upea näky — Jalohaikarat rynnistivät Savonlinnankin seudulle

Jalohaikara on levittäytynyt Suomeen nopeasti. Tänä kesänä niitä on nähty enemmän kuin koskaan aiemmin.

AOP

Jalohaikara on eksoottisen näköinen otus. Kuvan yksilö on ikuistettu Saksassa.
Jalohaikara on eksoottisen näköinen otus. Kuvan yksilö on ikuistettu Saksassa.

Savonlinnan Loikansaaren pengertiellä ja Parikkalan Siikalahden patotiellä ovat tarkkasilmäiset ohikulkijat saattaneet viime päivinä nähdä erikoisen ilmestyksen: valkoisen, isokokoisen linnun, jolla on keihäsmäinen, komea nokka.

Kyseessä on jalohaikara, Ardea alba, joka on tänä vuonna tehnyt varsinaisen suurrynnistyksen maahamme ja nyt syksyn tullen myös Savonlinnan seudulle. Loikansaaren pengertien ruovikoissa jalohaikaroita on tavattu kolme tai neljä kappaletta, Siikalahdella viisi tai kuusi.

Vuosi sitten ensimmäinen pesintä

Jalohaikara on ollut Suomessa pitkään hyvin harvinainen laji. Ensimmäistä kertaa se pesi maassamme vasta viime vuonna, jolloin porvoolaispesässä varttui neljä poikasta. Tältä vuodelta pesintää ei ole tiedossa, mutta muutoin jalohaikarasta on hyvin paljon havaintoja. Puhutaan jopa jalohaikararynnistyksestä. Pesimättömiä ja kierteleviä jalohaikaroita on havaittu Torniota myöten.

Suurin jalohaikaraparvi tänä vuonna oli 44 linnun kokoinen, ja se nähtiin elokuun alkupuolella Kotkassa ja Haminassa. Birdlife Suomi -järjestön laskelmien mukaan parvessa oli suurin piirtein yhtä monta yksilöä kuin Suomessa oli nähty kaikkiaan 1980-luvun loppuun mennessä.

Ruokalistalla kalaa ja sammakoita

Jalohaikara on harmaahaikaran kokoinen, mutta kokonaan valkoinen. Se erottuu kaislikosta helposti, sillä sen pää keikkuu noin metrin korkeudessa. Sen siipien kärkiväli on noin puolitoista metriä.

Jalohaikara, eli tuttavien kesken jallu, syö kaloja ja sammakkoeläimiä, joita se napsii pitkällä nokallaan. Kuivalla maalla se syö liskoja, myyriä ja hiiriä.

Ken on harvinaisen, puhtaanvalkoisen haikaran näkemisestä kiinnostunut, kannattaa ripustaa kiikarit kaulaan heti ja lähteä tepastelemaan joko Loikansaareen johtavalle tielle tai huristella Siikalahden patotien lintujenkatselulavalle. Kovin kauaa haikaroita ei nimittäin voi enää näissä maisemissa ihailla, sillä pian niille tulee kiire muuttaa talvehtimisalueilleen Välimeren ympäristöön. Tosin leutona talvena joku uskalikko saattaa yrittää talvehtiä Suomessakin.