Millainen on oikea runebergintorttu? Fredrika Runebergin mukaan se onkin leivos, ei siis torttu lainkaan

Johan Ludvig Runeberg piti makeasta, joten vaimo Fredrika loihti ohjeensa porvoolaisherkun mukaan. Tänään vietetään kansallisrunoilija Runebergin päivää.

Runebergintorttu oli kansallisrunoilijan suosikki, josta rouva Fredrika loihti oman versionsa. Tänä vuonna herkutellaan laskiaispullilla ja runebergintortuilla lähes samaan aikaan.
Runebergintorttu oli kansallisrunoilijan suosikki, josta rouva Fredrika loihti oman versionsa. Tänä vuonna herkutellaan laskiaispullilla ja runebergintortuilla lähes samaan aikaan.

Johan Ludvig Runeberg, kansallisrunoilijamme, piti makeasta niin paljon, että hänen piti saada aamiaiseksi herkku. Niinpä hänen taitava vaimonsa Fredrika kehitti tortun, jossa yhdistyivät makeus ja yksinkertaiset raaka-aineet: korppujauhoja, vedelmahilloa, manteleita.

Suomi oli köyhä maa, Savossa ja Karjalassa syötiin pettuleipää. Ei ihme, jos rannikolla laitettiin leivokseen korppujauhoa.

Toinen tarina: Kansallisrunoilija Runebergin kotiin virtasi vieraita. Rouva Fredrikan piti taikoa tarjottavaa. Hän otti käyttöön vanhat piparit, murskasi ne, lisäsi mantelimurskaa, munia ja jauhoja. Paistoi sitten herkut kartioissa ja laittoi päälle vadelmahilloa.

Tarinoita siitä, miten runebergintorttu on syntynyt, on useita.

Siitäkin kiistellään, millainen on oikea runebergintorttu. Nykyään saa lautaselleen pehmeän kakkumaisen, hyvin kostean ja makean tortun, jossa ei ole mitään rapeaa. Joillekin tämä versio ei ole runebergintorttua nähnytkään, toisten mielestä punssinen kostutettu pehmokakku on ainoa oikea.

Jäljet vievät Pietariin ja porvoolaiseen kestikievariin

Runebergintortun jäljet vievät Pietariin. Sieltä sen toi Porvooseen kestikievarin pitäjä, sokerileipuri Lars Henrik Astenius. Hän ryhtyi valmistamaan paksuja, sylinterinmuotoisia torttuja 1840-luvulla.

Nuori maisteri Johan Ludvig Runeberg muutti Fredrikan kanssa Porvooseen 1837 latinanopettajaksi. Hän kirjoitti tunnetuimmat teoksensa, kuten Vänrikki Ståhlin tarinat, Porvoossa.

Johan Ludvig mieltyi Asteniuksen torttu-uutuuteen. Yleensä tortut ostettiin konditorioista, mutta ehkäpä taloustarkka Fredrika teki Asteniuksen tortusta oman kotiversionsa säästösyistä.

Fredrikan keittokirjassa leivoksen ohje

Ensimmäinen merkintä Runebergin tortun nimestä on vuonna 1865. Helsinkiläinen Ekbergin leipomo mainosti tätä hieman maalaista herkkua, tosin pitkän leivoslistan viimeisenä. Siitä torttu levisi suomalaiskotien suosiksi, ja erilaisia reseptejä ilmestyi keittokirjoihin.

Muutama vuosikymmen sitten, Runebergin kotimuseon kunnostustöiden yhteydessä, löytyi Fredrika Runebergin keittokirja. Kirjassa oli runeberginleivoksen ohje, joka saattaa yllättää. Kotimuseossa on muutamia sylinterinmuotoisia, pohjattomia vuokia.

Fredrika, Suomen ensimmäinen historiallisten romaanien kirjoittaja, jätti meille tiedon siitä, mikä on aito runebergintorttu.

1. Tarveaineet: 1 naula voita, 1 naula jauhoja, 1 naula sokeria, 1/4 naula makeita manteleita ja 1/4 karvasmanteleita, 2 kpl munia.

2. Kalttaamattomat mantelit survotaan, ei kuitenkaan hienoksi. Vaivataan erittäin, erittäin hyvin pöydällä, kaulitaan niinkuin tavallinen torttutaikina, hieman paksummaksi kuin tavallinen torttutaikina.

3. Pyöreillä pohjattomilla läkkipeltimuoteilla otetaan taikinaa ja paistetaan muoteissa pellillä, ei kovin kuumassa, kunnes ovat vaaleanruskeita, minkä jälkeen muotti painetaan taikinaan ja otetaan palasia siten että raaka kiekko jää alle ja paistettu päälle.

4. Sen jälkeen paistetulle osalle pannaan raa’asta taikinasta rengas ja kaksoisristi päälle ja vähän hilloa väliin, kaikki muotin sisään. Voidellaan munankeltuaisella ja pannaan uudelleen uuniin.

Johannes Wiehn

Laskiaispullien ja runebergintorttujen sesonki on jo.
Laskiaispullien ja runebergintorttujen sesonki on jo.

Vaiko sittenkin laskiaispullaa?

Tänä vuonna laskiaista vietetään samalla viikolla Runebergin päivän. Runebergin päivän aika on 5. helmikuuta, ja tänä vuonna laskiaissunnuntai on jo 11. helmikuuta.

Katolisena aikana oli laskiaisena tapana syödä valkoista ruokaa. Sen piti ravita ja puhdistaa ennen paaston alkua. Suosiossa olivat valkoiset esimerkiksi valkoiset jauhot, maito ja kerma.

Laskiaispulla-perinne on tullut Saksasta Ruotsiin, sieltä Suomeen. Alunperin laskiaispulla oli ristinmuotoinen. Valkoinen pulla täytettiin mantelimassalla ja kermavaahdolla ja se syötiin kanelilla maustetun maidon kanssa. Kaikki manteliruuat olivat keskiajalta lähtien erityistä herkkua.

Laskiaispulla yleistyi Suomessa 1750-luvun jälkeen. Tällöin ilmiestyi Cajsa Wargin keittokirja, joka neuvoi nauttimaan laskiaispullan sokerilla, voilla ja munakeltuaisella maustetun maidon kera.

Lähteet: Seljavaara-Kärjä: Juhlat alkakoot, Swahn: Svenska traditioner, Mazzarella: Frederika Charlotta, toim. Kulttuurihistoriallinen keittokirja, Runeberg: Reseptikirja.

Juttu julkaistu alunperin 5.2.2016.

Uusimmat uutiset