Pyhiinvaelluksistaan tunnettu Pyhät Polut täyttää kymmenen vuotta — juhlavuonna tehdään kaksi eri mittaista vaellusta, jotka päättyvät Enonkoskelle

Tavoitteena saada pyhiinvaelluksille jatkossa myös ulkomaalaisia vaellusryhmiä.

Vaelluksia tehtiin alkuvuosina jopa kirkkoveneellä. Nykyisin vaellukset tehdään pääasiassa patikoiden, tulevana kesänä yksi päivä melotaan vesillä.

Kotimaisista pyhiinvaelluksistaan tunnettu Pyhät Polut ry täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Juhlavuonna tehdään kaksi eri mittaista vaellusta Imatralta Enonkoskelle.

Pidempi, seitsemän päivää kestävä juhlavaellus on pituudeltaan 135 kilometriä ja alkaa Imatralta Kolmen ristin kirkosta sunnuntaina 2. kesäkuuta. Vaellusoppaana on Imatran Lapinkävijöiden kokenut vaeltaja ja vaelluspappina historian ja uskonnon lehtori Heikki Riipi.

Päivämatkojen pituus on 10—25 kilometriä. Yhtenä päivänä kuljetaan myös kirkkoveneellä soutaen.

Yöpymispaikka vaihtuu joka yö, ja matkan varrella tutustutaan paikallisiin nähtävyyksiin ja kulttuurikohteisiin. Pysähdyspaikkoja ovat esimerkiksi Putikon kylä ja Kerimäen kirkko. Yllätyskohteita on myös matkan varren pienemmillä kylillä.

Soila Puurtinen

Jossain vaiheessa kokeiltiin hiihtovaelluksiakin.

Tavarat kulkevat huoltoautossa majapaikasta toiseen

60 kilometrin mittainen, viisi päivää kestävä Lupsakka-juhlavaellus alkaa 3. kesäkuuta Oronmyllyn loma- ja kurssikeskuksesta.

Ensimmäinen päivä oleillaan Oronmyllyn maastossa, ja toisesta retkipäivästä eteenpäin tutustutaan paikallisten kulttuurikohteiden lisäksi kylien asukkaiden tarjoamiin yllätyksellisiin ja kekseliäisiin nähtävyyksiin.

Viimeisenä iltana molemmat ryhmät tutustuvat Enonkosken luostariin, ja sunnuntaina luvassa on yhteinen 10-vuotis juhlamessu Enonkosken kirkossa ja päätösjuhla Kahvila & Puoti Maitolaiturilla.

Lupsakka-vaelluksella kuljetaan leppoisasti ja nautiskellen. Matkanjohtajana toimii Pirkko Kaskinen ja vaelluspappina rovasti Veli-Matti Hynninen.

Matkatavarat kuljetetaan huoltoautolla majapaikasta toiseen. Mukana repussa kannetaan päivämatkan aikana tarvittavat varusteet ja aamiaisella tehdyt eväät.

Vaellukseen käytetään päivittäin noin kahdeksan tuntia, ja päivän päätteeksi on saunomismahdollisuus majapaikassa, jossa myös syödään päivällistä.

Hartaushetket ovat vapaaehtoisia

Yhdistyksen järjestämillä vaelluksilla osallistujat ovat olleet kotimaasta, mutta tulevina vuosina poluille tavoitellaan myös ulkomaisia vaellusryhmiä.

Yhdistys perustettiin vuonna 2009 tukemaan ihmisten fyysistä ja henkistä hyvinvointia, ja sen tausta on kristillisessä pyhiinvaellusperinteessä. Yhdistys kuuluu jäsenjärjestönä Suomen Latu ry:hyn.

— Perinteeseen kuuluu se, että vaelluksille kutsutaan mukaan kaikkia erotuksetta, avoimuus ja läheisyys on vaellusten voimavara, kertoo yhdistyksen sihteeri Aila Auvinen.

Matkoilla koetaan elämyksiä ja usein opitaan lisää itsestä, toisista ja luonnosta. Päivittäin vietetään aamu- ja iltahartaudet, joihin osallistumisesta jokainen päättää itse.

Matkalla vieraillaan kirkoissa ja vaelluksilla pidetään myös hiljaisia jaksoja, jolloin ei puhuta vaan kukin voi keskittyä ajatuksiinsa ja mietteisiinsä.

— Hartaudenharjoitus rakentuu omaehtoisuudelle ja vapaudelle: keneltäkään ei edellytetä vaan kutsutaan mukaan, korostaa Auvinen.

Luetuimmat

Kommentoidut