Olavin Rastin Iida-Emilia Kaiponen suunnisti pronssille SM-sprintissä – "Viime viikonloppuna päätin, että syön karkkia vasta kun olen saanut SM-mitalin eli pitkään ei lakko kestänyt"

Janne Kaiponen

Olavin Rastille SM-mitalit eivät ole jokapäiväistä herkkua, joten Iida-Emilia Kaiposen SM-pronssi Salon sprintissä sai leveän hymyn savonlinnalaisen suunnistuväen huulille.
Olavin Rastille SM-mitalit eivät ole jokapäiväistä herkkua, joten Iida-Emilia Kaiposen SM-pronssi Salon sprintissä sai leveän hymyn savonlinnalaisen suunnistuväen huulille.

Olavin Rastin Iida-Emilia Kaiponen sijoittui hienosti D16-sarjan kolmanneksi Salossa lauantaina käydyssä suunnistuksen SM-sprinttikilpailussa.

Pronssille oikeuttanut aika 2,7 kilometrin pituisella radalla oli 14.32.

SM-kultaa voitti Lynxin Salla Isoherranen ajalla 13.08 ja hopea meni seurakaveri Veera Turakaiselle ajalla 14.11.

Neljänneksi sijoittunut MS Parman Lotte-Lise Ekström hävisi Kaiposelle ainoastaan neljä sekuntia.

Savonlinnalaiselle SM-mitali ei ollut aivan jättiyllätys.

– Olen tosi tyytyväinen ja osasin vähän odottaakin hyvää sijoitusta jos suunnistus kulkee. Ei suoritus ollut täydellinen vieläkään, sillä 7–8 rastivälillä hukkasin puolisen minuuttia, analysoi Kaiponen suoritustaan.

Kaiponen on tänä kesänä hätyytellyt ikäluokkansa kärkeä aikaisemmissakin kisoissa.

Janne Kaiponen

16-vuotiaiden tyttöjen SM-kultaa voitti Lynxin Salla Isoherranen, hopea meni seurakaveri Veera Turakaiselle ja pronssille suunnisti Olavin Rastin Iida-Emilia Kaiponen.
16-vuotiaiden tyttöjen SM-kultaa voitti Lynxin Salla Isoherranen, hopea meni seurakaveri Veera Turakaiselle ja pronssille suunnisti Olavin Rastin Iida-Emilia Kaiponen.

– SM-kisoissa karsinnat ovat sujuneet hyvin, mutta finaaleissa en ole saanut tehtyä niin hyviä suorituksia. Tänään tuli lohdutusta niihin epäonnistumisiin.

Kaiponen tietää syytkin finaalisuoritusten takkuiluun.

– Olen kilpaillut suunnistuksessa tosissani vasta aika vähän aikaa, joten kokemusta ja rutiinia puuttuu. Ehkä stressaan liikaa, vaikka ei tarvitsisi tehdä kuin sen minkä osaan. Välillä tulee hätäiltyä ja juostua liian kovaa, vaikka vähemmälläkin vauhdilla pärjäisin.

Mitali antaa aina aiheen pieneen juhlaan.

– Kouluun mennään normaalisti maanantaina, mutta karkkilakko loppui tänään. Viime viikonloppuna päätin, että syön karkkia vasta kun olen saanut SM-mitalin eli pitkään ei lakko kestänyt. Mutta jos jotain lupaan, niin sen pidän, Iida-Emilia naurahti ja aikoi suunnistaa kauppaan irtokarkkiosastolle ja juhlistaa pronssia ainakin salmiakilla.

Mitalitiliä on tänä syksynä mahdollista kartuttaa vielä kahdesti. Ensi viikonloppuna on yösuunnistuksen SM-kisat Liperin Pärnävaaralla ja siitä kahden viikon päästä erikoispitkien matkojen SM-kisat Orivedellä.

Kaiponen on myös erinomainen hiihtäjä, mutta suunnistus on noussut ykköslajiksi.

– Varmasti hiihdän vielä kilpaakin, mutta suunnistuksessa tuntuu menestystä tulevan paremmin. Ja kyllä minä suunnistuksesta enemmän tykkään.

Oralaiset saivat muitakin hyviä sijoituksia Salon sprinteistä.

Kaiposta valmentava Pekka Inkeri sijoittui neljänneksi H55-sarjassa ja Pekka Vilska seitsemänneksi H70-sarjassa.