Tanhuvaaran Lukkari Camp oli jymymenestys – Ensi vuonna paikkoja on varattu sadalle

Yhdeksännen kerran järjestetylle leirille osallistui ennätysmäiset 93 nuorta pesäpalloilijaa, valmentajaa ja ohjaajaa kahdestakymmenestä eri seurasta eri puolilta Suomea. Kaukaisimmat tulivat Simosta ja Kempeleestä. Toistakymmentä innokasta jäi vielä ulkopuolelle.

Tuja Pauhu

Viinijärveläinen Liinu Havukainen, 11, on pelannut pesäpalloa kolmisen vuotta.
Viinijärveläinen Liinu Havukainen, 11, on pelannut pesäpalloa kolmisen vuotta.

Tanhuvaaran Urheiluopistolla ennen vuodenvaihdetta järjestetty yhdeksäs pesäpallon Lukkari Camp oli jymymenestys.

Osallistujia oli ennätysmäiset 93 kahdestakymmenestä eri seurasta eri puolilta Suomea. Kaukaisimmat tulivat Simosta ja Kempeleestä. Toistakymmentä innokasta jäi vielä ulkopuolelle.

— Ensi vuonna on leirin juhlavuosi ja varasinkin heti sata majoituspaikkaa, sanoi Itäisen alueen valmennusvastaava Matti Mansikka.

Joukko koostui noin 70:stä tenavapelaajasta sekä paristakymmenestä valmentajasta ja ohjaajasta.

— On tärkeää, että seuravalmentajat ovat mukana, sillä ei 11—14-vuotias juniori osaa vielä viedä leiriltä saamiaan oppeja omiin harjoituksiinsa.

Leiriläisistä tyttöjä oli 43 ja poikia 27. Kautta aikain leirillä on oppia käynyt ammentamassa noin 650 11—14-vuotiasta lukkarikokelasta. Moni on ollut mukana neljä kertaa.

— Leiritys oli suorastaan huikean upea kokonaisuus. Minua kiehtoo etenkin se valtava innostuneisuus ja tekemisen meininki, mikä pursuaa leiriläistä kaikessa tekemisessä, Mansikka sanoi.

Superpesiksessä jo tulikasteensa saaneita ex-leiriläisiä ovat muun muassa Samu-Kalle Varonen, Joona Sikiö ja Ville Väliaho.

Suomen mestaruuksia ei voiteta ilman huippulukkaria. - Jukka Holttinen


Leirin rehtori, takavuosien huippulukkari Jukka Holttinen on ollut mukana jokaisella kerralla. Apunaan hänellä olivat muun muassa Juha Puhtimäki ja Mika Väisänen.

Kun mestarilukkari ja vuoden 1998 vuoden pesäpalloilija Holttinen puhuu, on nuorten lukkareiden syytä kuunnella korva tarkkana.

21 kautta ja 648 ottelua superpesiksessä tuotti kolmen kultaisen ja kolmen hopeisen mitalin lisäksi valinnan vuoden lukkariksi neljä kertaa. Itä—Länsi-arvo-ottelussa Kiteellä, Imatralla, Oulussa ja Joensuussa pelannut ”Holde” oli kolmetoista kertaa.

— Yksi ottelu jäi superissa väliin koko uran aikana. Sillekin oli pätevä syy: häämatka, 52-vuotias Holttinen naurahtaa.

Suomen kaikkien aikojen pesäpalloilijalla Toni Kohosella on Holttistakin pidempi ura takanaan ja se jatkuu edelleen.

— ”Kode” ei ole tainnut olla yhtään peliä sivussa. Siinä on malliesimerkki urheilijasta, joka on pitänyt itsestään huolta, Holttinen sanoo.

Holttinen ja Mansikka sanovat, että lukkari on pesäpallojoukkueen ylivoimaisesti tärkein pelaaja.

— Lukkari ohjaa koko peliä ja on tärkeämpi pelipaikallaan kuin maalivahdit jääkiekossa ja jalkapallossa, Mansikka sanoo.

Holttisen mukaan lukkarin on oltava monipuolinen ja joukkueen kovakuntoisin pelaaja.

— Heittokäsi on kovilla. Ketteryyttä ja nopeutta vaaditaan, kun juostaan näpyjen perään. Moni lukkari kantaa isoa roolia myös sisäpelissä, Holttinen sanoo.

Sanomattakin selvää on, että lukkarin hoksottimien pitää olla kunnossa ja järjen pitää olla terävä kuin partaveitsi, sillä ratkaisut on tehtävä nopeasti.

— Suomen mestaruuksia ei voiteta ilman huippulukkaria, Holttinen muistuttaa.

Kaikki eivät kuitenkaan sovellu lukkareiksi.

— Lukkarin tontti on kovapäisen urheilijan paikka. Olet kotipesässä yksin koko vastustajan joukkuetta vastaan ja yleisön huudot vielä siihen päälle, Holttinen sanoo.

Monen kantti ei ole yksinäisen pelipaikan vaatimuksia ja paineita kestänyt ja sen vuoksi kansallispeli on menettänyt liian paljon lupaavia lukkareita.

Mansikka sanoo, että tuomareita on ohjeistettu karsimaan lukkareihin kohdistuvat pahimmat törkeydet pois kovalla kädellä.

— Roti voisi olla vieläkin kovempaa, Mansikka sanoo ja Holttinenkin toivoo menon hurjimmista ajoista siistiytyneen.

— Olen korostanut nuorille lukkareille, että juoksun antaminen väärällä syötöllä on verrattavissa siihen, kun ulkopelaaja ei saa palloa räpyläänsä. Virheitä tulee, eikä niitä pidä pelätä.

Luetuimmat