Pienen seuran valmentaja jää helposti yksin vastuuseen paljosta — Viljam Partanen väsyi työtaakkaan

Viljam Partanen ei tiennyt mihin hyppää, kun hän otti viime keväänä vastaan Top Teamin edustusjoukkueen valmennusvastuun. Vuosi oli täynnä vastoinkäymisiä, ja nyt on aika nostaa ongelmat esille.

Timo Seppäläinen

Viljam Partasen aika Savonlinnassa alkaa olla vähissä, sillä OKL:n siirron myötä hänelläkin on kesällä edessä muutto Joensuuhun. Viime talvesta huolimatta Savonlinnasta jäi hyvät muistot. — Vaikka vuosi oli raskas, on katsottava itekin peiliin, hän pohtii.

Pienissä urheiluseuroissa sekä -joukkueissa vastuu käytännön tekemisestä voi usein kasautua yksittäisille henkilöille.

Joskus taakka voi kasvaa liian suureksi kantaa, ja rakkaasta harrastuksesta voi tulla pahin painajainen.

Näin meinasi käydä Viljam Partaselle viime talven aikana.

Top Teamin 2-divisioonajoukkuetta valmentanut Partanen julkaisi seuran verkkosivuilla keskiviikkona kausiraportin, jossa hän kertoi vaikeuksista, joita kohtasi kauden mittaan. Tekstissään hän kertoo avoimesti muun muassa ongelmista sekä joukkueen sisällä että ulkopuolella.

Partanen hyppäsi valmentamaan Top Teamia hetkellä, jolloin joukkueen runko kävi läpi suuria muutoksia. Useita vanhempia pelaajia jäi pois, ja sen myötä poistui paljon kokemusta. Tämä näkyi niin pelikentällä kuin sen ulkopuolella.

Esimerkiksi joukkueen taloustilanne oli kauden alla heikko. Aiemmin kokeneet pelaajat olivat hoitaneet itse esimerkiksi yhteistyökumppaneiden hankkimiset, mutta nyt se jäi Partasen tehtäväksi.

— Yritin hankkia joukkueenjohtajaa, mutta en saanut ketään, joten hoidin itse raha-asioitakin. Kesällä tein käytännössä täysiä työpäiviä, että sain hankittua yhteistyökumppaneita ja hoidettua muita asioita. Jo tuolloin olin aika väsynyt, hän pohtii tilannettaan nyt Itä-Savolle.

Kauden mittaan tilanne ei helpottunut. Savonlinnaan opiskelemaan edellisenä syksynä saapunut Partanen sai osakseen paljon epäilyjä, eikä elämän hektisyys helpottanut tilannetta.

Vastuu uuvutti

Hän valmensi talven mittaan kahta eri joukkuetta, opiskeli OKL:llä sekä suoritti työharjoittelua, kaikkea yhtä aikaa.

— Pahimpina päivinä lähdin aamulla töihin, jonka jälkeen menin yliopistolle ja sieltä suoraan OKL-hallille, jossa olin iltakymmeneen saakka.

Pelipäivät olivat oma lukunsa. Partasen vastuulla oli lähes kaikki käytännön asiat ja lista oli uuvuttavan pitkä.

— Kun oli koko päivän juossut hoitamassa asioita ja sivussa piti myös valmentaa, niin nopeasti siinä alkoi piiputtaa. Peleistä ei ole jäänyt hirveästi muistikuvia.

Tammikuussa väsymys painoi jo pahasti, ja Partanen lopetti toisen joukkueen valmentamisen. Myös pelipäivien vastuita jaettiin tasan joukkueen kesken.

2-divisioonajoukkueen parissa hän jatkoi kauden loppuun saakka, vaikka polvivamma esti oman pelaamisen. Kausi päättyi lopulta pettymykseen, kun Top Team tippui ensi kaudeksi 3-divisioonaan.

— Rehellisesti sanottuna on helpotus, että kausi on ohi. Se voittaa putoamisesta johtuneen harmituksen. Toki se tuntuu pahalta, mutta henkilökohtaisesti kauden päättyminen oli helpotus.

Kirjoitus toimii keskustelunavauksena

Partanen toivoo, että hänen kirjoituksensa herättää ennen kaikkea keskustelua.

— Asiat eivät etene yhden tai kahden miehen voimin. Toivon, että tämän myötä ihmiset ymmärtäisivät erityisesti Top Teamissa, että kaikkien on tehtävä yhdessä töitä joukkueen eteen.

Partasta ei pelottanut kirjoittaa avointa tekstiä omalla nimellään.

— Olin jo antanut omat kasvoni pelille, niin totesin, ettei tässä ole mitään menetettävää. Jos teksti herättää keskustelua, niin ei siitä voi seurata kuin hyviä asioita.

Kommentoidut